Lomalla

Heinäkuun viimeinen päivä, apua! Reilut kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa painaa töitä, mutta nyt palaan kuitenkin hetkeksi lomatunnelmiin. Kuvia kertyi viikon aikana aikamoinen määrä, joten tässä on ihan vain murto-osa koko saldosta. 

Viikon aikana ehdimme Hollannin kaupunkien lisäksi vierailemaan Belgian Antwerpenissä ja Liègessä sekä Saksan Aachenissa. Tämä maa on kyllä niin kätevän lähellä kaikkea! Hollannin puolella kävimme tutustumassa Valkenburgiin ja Maastrichtiin, Gaia Zoo -eläintarhaan Kerkradessa, Roermondin designer outlettiin sekä pikaisesti myös Eindhoveniin ja Venloon. Oma suosikkini Hollannin kohteista oli Valkenburg, jonne lähdimme itseasiassa pomoni kehoituksesta. Paikka oli todella romanttinen ja täynnä houkuttelevan näköisiä ravintoloita ja kahviloita, ja maasto epähollantilaisen mäkinen. 

Maastrichtissa sää ei ollut parhaimmillaan ja jouduin hätäshoppailemaan itselleni farkut kun shortseissa ei lopulta enää tarjennutkaan. Kaupunki oli kyllä kiva ja sinne täytyy ehkä ehtiä vielä uudestaan ennen kotiinpaluuta. Eindhoven ja Venlo alkavat olla itselle jo vähän sellaisia "nähtyjä" paikkoja, koska ne ovat meidän lähimmät isot kaupungit. Eindhovenissa kävimmekin vain pikaisella iltavisiitillä hakemassa takkini erään yökerhon narikasta, jonne olin sen kaksi viikkoa aikasemmin jättänyt, heh... :-) Mutta tallessa oli! Hollantilaiseen yöelämään ei tullut sen enempää tällä reissuporukalla tutustuttua. 

Vaikka tykkäänkin Hollannista kovasti, reissumme suosikkikohteet löytyivät nyt rajan toiselta puolelta. Aachen ei tunnelmallaan juuri sykähdyttänyt, mutta kylpylä ja erityisesti sen saunaosasto jäivät kyllä mieleen. Miehet ja naiset saunoivat kaikki iloisesti sekaisin ja alasti, itse tosin vähän nössöilin ja pidin pyyhkeen aika tiukasti päällä. Luulin, että suomalaiset ovat kovia nakuilemaan mutta saksalaiset ovatkin ihan omaa luokkaansa!

Reissun lemppareiksi nousivat tällä kertaa rouhean romanttiset Antwerpen ja Liège. Hollannissa on siistiä ja täsmällistä, ehkä jopa vähän liiankin persoonatonta, joten rosoinen Belgia oli kivaa vaihtelua. Olimme käyneet tyttöporukalla Antwerpenissä jo aiemmin viikonloppuvisiitillä, mutta emme ehtineet silloin tutustua kaikkiin nähtävyyksiin. Nyt oli aikaa kierrellä ja kävelimme muun muassa 500 metrin mittaisen tunnelin läpi, joka kulkee joen alitse. 

Belgia on selvästi saanut vaikutteita naapuriltaan Ranskalta ja erityisesti Liègen kapeita katuja kierrellessä, katusoittajan säestäessä taustalla, kuvittelin jo hetken olevani Pariisissa. En ehkä voisi kuvitella asuvani tuolla, mutta vierailukohteena ihan ehdoton! Lomakilojakin pääsimme vähän karistamaan kiipeämällä loputtomalta tuntuvat portaat kaupungin kattojen ylle. Vaikka teenkin melko fyysistä työtä, kaipaan jo kunnon lihastreeniä ja salilla hikoilua. Kohta onneksi taas Vaasa, koti, arki ja bodypumppi!

Loppukevennykseksi vielä vähän Gaia Zoon asukkaita. Kaikkien eksoottisten eläinten joukosta koko perheen lempparieläimiä olivat tietenkin, yllätys yllätys, vuohet!

Tilannekatsaus

Pitkästä aikaa! Viikot rientävät niin nopeasti ettei meinaa pysyä perässä, kesäkuukin oli ja meni jo. Kuluneiden parin viikon aikana meidän hevoslauma on pienentynyt seitsemällä, sillä Saudi-Arabiasta tuli joukko ratsastajia ja hoitajia omien hevostensa luokse. Hoidimme ja liikutimme heidän hevosiaan reilun kuukauden ja nyt kieltämättä vähän harmittaa, sillä osa heidän hevosistaan nousi omiksi lemppareikseni. Siivottavia karsinoita on nyt kuitenkin vähemmän, se on positiivista! Ja kieltämättä on ihan hauskaa, että tallilla pyörii hollantilaisia, suomalaisia, saksalaisia, espanjalaisia ja nyt vielä arabejakin. Tunnelma on kansainvälinen!

Kesäkuun lopussa työparini Eveliina vaihtoi työpaikkaa ja nyt teen hommia hollantilaisen Mariskan kanssa. Eveliinan kanssa juoruamista on nyt jo vähän ikävä, hollantilaisen työkaverin kanssa kun ei oikein voi päivitellä pomojen hölmöjä ohjeita kaikkien yhteisellä lounastauolla. Eveliinalle järjestettiin tietenkin kunnon läksiäiset ja sen seurauksena puhelimeni vietti muutaman päivän Maastrichtissa ja saapui tänään vihdoin postissa takaisin omistajalleen. Ei ole ollenkaan tapaistani hävittää tavaroitani tällä tavalla ja samaa koitin vakuutella myös pomoilleni, joista toinen oli myös mukana juhlimassa. :-D

Lauantaina olisi tarkoitus lähteä suomityttöjen kanssa viikonloppureissulle Belgiaan ja ensi tiistaina saan rakkaan perheeni tänne kylään, jee! :-) Elokuussa palaankin jo takaisin kotiin, mutta sitä ennen vietämme vielä Miron kanssa muutaman päivän miniloman Venlossa ja Amsterdamissa. Lannanlappaus sujuu nyt huomattavasti kevyemmin, kun on jotain mitä odottaa!

Tämä jääköön tällaiseksi lyhyeksi päivitykseksi. Elossa siis ollaan ja hyvissä voimissa, nyt kun viikonlopustakin on jo selvitty! 

❤:lla Emilia

Maanantai

Kello soi 6.30. Selaan hetken puhelinta sängyssä ja nousen sitten ensimmäiselle aamupalalle (kaurapuuroa ja kahvia, tietty!). Sen jälkeen ratsastushousut jalkaan ja 7.20 talliin ruokkimaan hevosia. Eveliina on tämän viikon lomalla Espanjassa, mutta hollantilainen Patricia on meillä osa-aikaisena apurina, joten en ole ihan yksin. Alamme Patrician kanssa putsaamaan karsinoita kahdestaan ja vähän myöhemmin pomot tulevat avuksi. Olkikarsinat, jotka putsataan vain kolmesti viikossa, ovat aika raskaita siivottavia ja alkuun homma tuntui vaikealta, mutta nyt olen oppinut jo melko nopeaksi! Uusi työntekijä saa pomolta vähän neuvoja muun muassa kottikärryn täyttämiseen: täällä kärryt pitäisi saada lastattua niin täyteen, ettei kuorman takaa lopulta näe eteensä ja lantalaan pitää suunnistaa sokkona toivoen ettei törmää mihinkään. Tunnen itseni jo niin kokeneeksi nyt kun en enää olekaan se uusin (ja onnettomin) työntekijä. ;-D

Työpäivän aikana ei oikein ehdi kuvailemaan, joten kuvitukseksi vähän tunnelmia viime viikonlopun kisoista

Siivoamisen jälkeen karsinoihin levitetään uutta olkea, hevosille jaetaan heinät ja käytävät lakaistaan. Muutama hevonen viedään tarhaan. Nyt ei tarvitse onneksi alkaa pukemaan tarhasuojia, sillä kyseiset hevoset riisuisivat ne kuitenkin itse pois. Puoli kymmenen aikoihin hommat on hoidettu ja menemme pomon kanssa tallin yläkertaan toiselle aamupalalle. Toinen pomoista jää talliin juttelemaan Patrician kanssa, mutta tulee pian itsekin yläkertaan ja toteaa, että meillä on nyt yksi työntekijä vähemmän. Patricia on päättänyt lopettaa. Jassoo... :-D Muistan kyllä, että alkuun pomojen neuvot ja kommentit vähän kirpaisivat, kun opittavaa ja tehtävää tuntui olevan liikaa ja omia voimia liian vähän, mutta ei silloin tullut mieleenkään luovuttaa. Patricialle tämä kaikki taisi kuitenkin olla vähän liikaa, vaikka hän tosin ehti tehdä vasta vajaan viikon puolikasta päivää ja viettää jo yhden sairaslomapäivänkin. Noh, suunnitelmia täytyy nyt siis vähän muuttaa.

Alla päivän ohjelma, ma tarkoittaa tietenkin maanantaita. Listalla näkyy lisäksi vielä viime viikon viimeisten päivien liikutukset. E ja H ovat pomojen tunnukset, Em tarkoittaa minua, L juoksuttamista, wei tarhaamista ja m kävelykonetta. Listalta puuttuu yksi hevonen, koska taulusta loppui tila kesken.

Aamupalan jälkeen laitan kuntoon erään kolmevuotiaan, joka on juuri tullut parin kuukauden ratsutusjaksolta. Olemme aiempina päivinä satuloineet sen Eveliinan kanssa kahdestaan toisen pitäessä hevosesta kiinni, koska aluksi tyyppi meinasi hypätä seinälle jo pelkän satulahuovan asettamisesta selkään. Nyt satulointi onnistuu kuitenkin jo ilman ongelmia, fiksu poika! Pomo nousee käytävällä selkään ja ratsastaa maneesiin, jossa hevonen aloittaa heti villin pukittelun ja köyrimisen. Päästämme sen hetkeksi irti purkamaan ylimääräistä energiaansa ja hetken päästä villihevonen on muuttunut säyseäksi ratsuksi. Tai ainakin säyseämmäksi. 

Normaalisti molemmat pomot ratsastavat viidestä seitsemään hevosta päivässä, mutta tämä maanantai ei olekaan ihan normaali. Toinen heistä on nimittäin polttanut reitensä ja takapuolensa auringossa eilen niin pahasti, että pystyy ratsastamaan tänään ainoastaan yhden hevosen. Heh :-D En valita, koska hän laittaa minulle hevosia kuntoon ja pääsen hyppäämään valmiiden hevosten selkään. Tunnen oloni ihan ammattilaisratsastajaksi! Ennen lounastaukoa ratsastan kolme hevosta ja lounaan jälkeen vielä toiset kolme. Joukkoon mahtuu yksi sairaslomalta palannut pukitteleva poni, jonka kanssa alamme pikkuhiljaa löytämään yhteisen sävelen; kolme Saudi-Arabiasta tullutta hevosta, joista kaksi ovat ehdottomia lemppareitani; Eveliinan hevonen Lester, joka rakenteeltaan ja käytökseltään muistuttaa hieman Pitsiä sekä Gijs, jonka ratsastamisen jälkeen oikea käteni on aivan krampissa yritettyäni saada hevosta taipumaan myös oikeassa kierroksessa. 

Yksi lemppareistani

Ratsastamisen lisäksi juoksutan kolme hevosta. Yksi hevosista on edelleen hieman naarmuilla kaaduttuaan juoksutusympyrässä viime viikolla, mutta tänään kaikki käyttäytyvät nätisti. Juoksutuksen jälkeen hevoset kävelevät aina kymmenisen minuuttia kävelykoneessa, joten ei tarvitse käyttää aikaa niiden kävelyttämiseen käsin. Hevosten liikuttamisen lisäksi normaalin päivän ohjelmaan kuuluu ruokkimista, tarhaavien hevosten vaihtamista ja varusteiden pesua, mutta tänään pomot hoitavat suurimman osan noista "tylsistä" tehtävistä. Nyt kun meillä on yksi hevosenhoitaja liian vähän, hekin joutuvat luonnollisesti tekemään hieman enemmän töitä. Päivän päätteeksi pesen muutamat suitset ja lakaisen käytävän, ja sitten syömään! Myöhemmin illalla käyn vielä jakamassa hevosille iltaruoat.

Nälkäiset hepat!

❤:lla Emilia

Verta, hikeä ja...

...nurmihokkeja. Tämän viikonlopun kilpailut olivat Meerlossa, noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä meistä. Kisat pidettiin isossa ratsastuskeskuksessa, jossa nurmikenttiä ja hevosia riitti. Perjantaina olimme liikkeellä kahden ratsastajan ja kahdentoista hevosen voimin, lauantaina yhden ratsastajan ja seitsemän hevosen. Siinä oli hoitajalle vähän hommaa, kun kaikille oli väännettävä nurmihokit kiinni! Hevoset laitetaan kuntoon ja myös hokit kiinnitetään hevosrekassa, jossa lämpötila tänä viikonloppuna nousi varmasti yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Hiki virtasi! Ja vähän myös veri, koska käteni eivät ole vieläkään tarpeeksi karaistuneet tähän työhön eikä hanskoja viitsi helteellä juuri käyttää. Meidän hevoset käyttäytyvät rekassa ja kisapaikalla onneksi kiltisti, joten isommilta haavereilta on vältytty. 

Mitä enemmän minulle on kertynyt kisaviikonloppuja alle, sen mukavammaksi homma on käynyt. Ensimmäisissä kisoissani toukokuun alussa muistan olleeni melko pihalla ja toivottoman hidas, enkä juuri ehtinyt nauttimaan kilpailujen tunnelmasta. Rekkakin tuntui mahdottoman ahtaalta paikalta laittaa hevosia kuntoon. Tänä viikonloppuna päivät venyivät pitkiksi ja hommaa oli paljon, mutta koska kaikki ei ollut enää uutta ja outoa, tekeminen oli paljon sujuvampaa. Ehdin työnteon lomassa ihailemaan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, ja nauttimaan kuumasta kesäkelistä (joka lauantaina tosin hetkeksi petti ja yksi hevosistamme joutui hyppäämään ukkosmyrskyssä). 

Kotona työpäivät ovat olleet mukavia, lukuunottamatta pesupäiviä, jotka kiristävät aina meidän molempien hoitajien hermoja. Kaikki kilpailuihin lähtevät hevoset pestään edellisenä päivänä shampoolla ja se on muuten yllättävän raskasta puuhaa! Lisäksi hevosia pestessä tulee peseydyttyä aina samalla itsekin, ja päivän päätteeksi sormet ovat ryppyiset ja lenkkareista voi puristaa vettä. Oman hevosen peseminen on ollut minusta aina mukavaa kesäpuuhaa, mutta kun pestäviä on kahdelle hoitajalle kaksitoista, se ei olekaan enää niin kivaa ja rentouttavaa... ;-D Olen kuitenkin päässyt ratsastamaan kivoilla uusilla hevosilla ja ainaisen kentän kiertämisen lisäksi laukkailemaan pellolle, joten en voi valittaa. Peltobaanailu se vasta onkin kivaa ja rentouttavaa! 

❤:lla Emilia

Mitä kuuluu?

Pari viikkoa vierähti taas niin nopeasti, etten pysynyt edes yhden postauksen viikkotahdissa. Noh, nyt pitää yrittää muistella mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja yrittää saada jonkinlainen looginen tarina aikaiseksi. :-) Nyt on sunnuntai eli viikon ainoa vapaapäivä ja hengähdystauko. Vapaapäiviä oppii todella arvostamaan, kun niitä on kuukaudessa vain neljä! Tosiaan, melkein kuukausi jo takana täällä, huhhuh. Kesä tulee menemään todella nopeasti.

Neljän viikon aikana päiviin on kuulunut hevosia, hevosia ja vähän lisää hevosia. Tässä ajassa meiltä on myyty yksi hevonen, mutta viisi on tullut lisää. Pikkuhiljaa alkaisi riittämään, ainakin meidän hevostenhoitajien mielestä... :-D Olen ratsastanut päivittäin kahdesta neljään hevosta, yhdeltä nuorelta ehdin tippuakin jo. Tämä kyseinen tyyppi on nyt heittänyt alas molemmat pomot (toisen heistä eilen kisoissa) ja kaikki edelliset hevosenhoitajat. Niin kaunis ja kiltti hevonen, mutta niin herkkä ja nopea liikkeissään...

Carte Blanchen kyydistä tippuvat kaikki

Perjantai ja lauantai ovat yleensä kisapäiviä. Tänä perjantaina jäin kotiin hoitamaan ja liikuttamaan hevosia, kun muut lähtivät kisoihin. Oli vähän sellainen perjantai 13. päivä -olo: vettä satoi, pesukarsinan viemäri meni tukkoon, hevoset riehui ja päivässä loppuivat tunnit kesken. Lauantai alkoi onneksi aurinkoisemmin. Meiltä lähti yhteensä 13 hevosta kisoihin, mutta sain silti jäädä kotiin liikuttamaan jäljelle jääneitä. Ihmettelin vähän, miten aikovat pärjätä tuollaisen hevoslauman kanssa vain yhden hoitajan voimin. Kesken lounastauon minut sitten hälytettiin kisapaikalle avuksi ja lounas syötiinkin sitten vasta illalla pitkän työpäivän jälkeen lähipizzeriassa. :-) Naureskeltiin Eveliinan kanssa sille, että joillain aloilla maksetaan jopa ylityökorvausta! Ja mietittiin myös ihan tosissamme, että miksei tätä alaa kosketa tessit tai muut. Pidetäänkö tätä sellaisena kutsumusammattina, jossa ei lasketa tunteja ja tehdään töitä vain rakkaudesta hevosiin? Näin kesätyöläisenä siedän kyllä työolot ja -tunnit, mutta jos kyseessä olisi oikea ammattini, vaatisin parempia etuja.

Alla kuvia lähimmästä kisapaikastamme Peelbergenistä, jonne on talliltamme matkaa vain muutama kilometri. Täällä olimme myös tänä viikonloppuna. Paikka on todella hieno: neljä isoa kenttää, lasitettu kahvila-katsomo kenttien välissä, maastoradat niin ratsukoille kuin valjakoillekin ja ravintola, josta on näkymä kaikkiin kolmeen maneesiin.

Mahtuu tähän elämään onneksi vähän muutakin kuin vain hevosia. Olemme käyneet tyttöjen kanssa shoppailemassa, syömässä ja terassilla Eindhovenissa, Venlossa, Sevenumissa ja Horstissa. Viimeisimpänä mainittu on lähikylämme, jossa vietettiin muutama viikko sitten Kermistä, joka on hollantilaisten vastine Tivolille. Kermikseen liittyy olennaisesti myös railakas juhliminen ja terasseilla bileet jatkuivat maanantai-iltanakin pitkälle yöhön.

Kermiksen karkkitarjonta

Äitienpäivälounas, valitettavasti ilman äitejä

❤:lla Emilia

Uutta ja ihmeellistä

Joitakin yllättäviä tapoja, joihin olen tässä parin viikon aikana törmännyt. 

Hevosten selkään noustaan aina jo tallissa. Meidän hevosista suurin osa on melko pieniä, joten oma pää ei onneksi osu kattoon. Ja onhan se nopeaa ja helppoa kun ei tarvitse kävellä itse kentälle saakka hevosta taluttaen.

Alkukäyntejä ei ratsasteta. Juoksuttaessakin siirrytään lähes välittömästi laukkaan. Muutaman minuutin alkuravit ravataan pihakiveyksellä eikä hoitajaparini Eveliinakaan oikein tiedä, miksi näin tehdään, mutta ilmeisesti pomo haluaa totuttaa hevosia liikkumaan myös kovalla alustalla. Loppukäynnit kävellään ratsain ja juoksutuksen jälkeen hevoset laitetaan hetkeksi kävelykoneeseen. 

Hevoset ratsastetaan todella syvään muotoon, reilusti luotiviivan taakse (eli turpaa kohti ryntäitä). Mielestäni olisi tärkeää saada hevonen venyttämään turpaa eteen ja alas, mutta täällä hevoset ovat tottuneet kulkemaan tiukassa paketissa. Gramaaneja käytetään lisäksi paljon, joskus jopa hypätessä.

Hevosten liikunta vaikuttaa melko yksipuoliselta. Lähimetsässä on kilometritolkulla ihania maastoreittejä, jonne lähtisin heti oman hevosen kanssa. Näillä hevosilla ei kuitenkaan maastoilla. Jokainen pääsee maksimissaan parina päivänä viikossa noin neljäksi tunniksi pienehköön tarhaan. Niitä ratsastetaan viikolla muutama kerta, mahdollisesti juoksutetaan, käytetään kävelykoneessa ja viikonloppuna hypätään kisoissa. Yksi hevosista on niin vaikea, ettei sitä esimerkiksi viime viikolla ratsastettu ollenkaan, ainoastaan juoksutettiin päivittäin. Eilen sunnuntaina se lähti kisoihin. Kaikki hevoset eivät kisaa joka viikonloppu ja osa hyppää viikonloppuna kahtena päivänä, osa vain yhtenä. 

Suurin osa hevosista juoksutetaan pelkällä riimulla. Täällä on onneksi juoksutusympyrä, joten hevosia on helpompi hallita kuin isolla kentällä juoksuttaessa. Itse olen kuitenkin aina oppinut, että juoksutettaessa käytetään vähintään suitsia ja mielellään myös apuohjia. Osalla hevosista käytetään pessoa-juoksutusjärjestelmää, onneksi, sillä yhdellä nuorella on inhottava tapa yrittää kääntyä kesken juoksutuksen ulkokautta ympäri eikä sitä saisi pelkällä riimulla pidettyä kurissa. 

Jalustimet nostetaan vasta kun satula riisutaan, eli talliin kävellään jalustimet alhaalla. Kaikki ovet ovat onneksi liukuovia, joten kiiinnijäämisen riski on pieni. 

Hevosten kaviot putsataan aina ennen kuin ne otetaan ulos karsinasta, ja aina kun tullaan kentältä tai juoksutusympyrästä. Käytävät ja piha pysyvät huomattavasti siistimpinä!

Harley

Kypärättömyys... Pomoni käyttävät kypärää vain muutaman hankalan nuoren kanssa ja tietenkin kisoissa, mutta suurin osa hevosista ratsastetaan kotona ilman kypärää. Heillä on nyt puolivuotias vauva, minkä takia ilman kypärää ratsastaminen on mielestäni erityisen vastuutonta. Kaikki hevoset ovat kuitenkin vireitä kilpahevosia ja suurin osa nuoria. Tallin suomalainen esteratsastaja perusteli kypärättömyyttään sillä, että "hiukset katkeilevat kypärässä".  

Kaikilla hevosilla käytetään samoja satuloita. Pomoillani on molemmilla kaksi omaa satulaa, Eveliinalla on oma ja minä sain käyttööni satulan, jotka kaikki sopivat (?) kaikille tallin hevosille. Kotona ratsastettaessa huovan lisäksi käytetäään aina romaania. Kisoissa satulan alle laitetaan liukumista estävä romaani, satulahuopa, geeliromaani ja paksu memory foam -romaani. Älkää kysykö miksi! :-D

Reipas vahtimme Bailey

Näitä riittäisi varmasti vielä lisää, mutta tässä joitain mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Mielenkiintoinen ja opettavainen kesä tulossa! :-)

Terveisiä Sak... siis Hollannista!

Tämän tekstin piti alunperin alkaa "Terveisiä Jettingen-Scheppahista, Saksasta!", mutta sen sijaan kerronkin nyt terveisiä Meterikistä, Hollannista! Saksalaiset työnantajat tekivät oharit ihan viime minuuteilla, mutta onneksi hevosenhoitajista on etenkin täällä Keski-Euroopan suunnalla jatkuvasti pulaa ja uusi paikka löytyi nopeasti. Työtarjouksia tuli yhteensä reilu 20 vain vuorokauden sisällä, joten valinnanvaraa riitti!  

Samassa rakennuksessa on talli, majoitustilat ja maneesi 

Tukholma-München-Düsseldorf -lentojen ja vajaan tunnin ajomatkan jälkeen saavuin lopulta uudelle työpaikalleni, Stal Tackenille. Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja nyt on vihdoin aikaa ja energiaa kirjata ylös viikon tapahtumia ja fiiliksiä. Ensinnäkin, huhhuh! Kun on vuoden ajan lähinnä näpytellyt läppäriä yliopistolla, kädet on rakoilla jo muutaman siivotun karsinan ja ratsastetun hevosen jälkeen. Pari aamua on pitänyt käynnistää buranan avulla, sen verran on lihaksia särkenyt.  

Normaalin päivän tehtäviin kuuluu hevosten ruokintaa, karsinoiden siivousta, hevosten valmistelemista ratsastajille, juoksuttamista, varusteiden putsaamista ja tietenkin ratsastamista. Tallissa on tällä hetkellä noin 18 Tackenin omaa hevosta, joita minä ja toinen hevosenhoitaja Eveliina hoidetaan. Sen lisäksi suomalaisella, saksalaisella sekä espanjalaisella esteratsastajalla on tallissa muutama hevonen.  

Nälkäiset hevoset hetki ennen ruokintaa

Vaikka olen toki etukäteen tiennyt jotain siitä, miten kilpahevoset varsinkin Keski-Euroopassa elävät, moni juttu täällä ihmetyttää. Esimerkiksi karsinoiden siivous. Karsinoita on siis noin 18, joista kaksi on purukarsinoita. Purukarsinat siivotaan päivittäin, mutta olkikarsinat vain kolme kertaa viikossa. Päivittäin lisätään vain uutta olkea vanhan päälle. Vertailun vuoksi, suomalaisen esteratsastajan hevosilla on myös olkikarsinat, jotka siivotaan kaksi kertaa päivässä eli 14 kertaa viikossa. Ammoniakki kirvelee silmiä kun alkaa kääntelemään olkipatjoja meidän hevosten karsinoissa.  

Moni muukin juttu esimerkiksi ruokinnassa, varusteissa, liikutuksessa, kisoissa ja yleisesti hevostenhoidossa vähän hämmentää, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Echo-juniori

Fiilis ekan viikon jälkeen on hyvä, työnantajat ovat mukavia ja ymmärtäväisiä, ja kämppikset kivoja. Hevosista olen ratsastanut tähän mennessä viidellä, yhdellä kokeneella maailmanennätyshevosella ja muutamalla nuorella. Touchi ei ole sentään vielä ihan hukassa, vaikka ratsastaminen on viimeaikoina ollut aika epäsäännöllistä. Yritän olla stressaamatta omista mokista liikaa, hevosurheilu on mulle kuitenkin vaan harrastus! Ja tällä kertaa mulla ei ole kauhean isoja saappaita täytettävänä, koska edellinen hoitajatyttö, nurmijärveläinen Susanna, oli kuulemma aika onneton eikä esimerkiksi oppinut kahdessa kuukaudessakaan siivoamaan olkikarsinaa ja kulki kolmen kilometrin matkan kauppaan mieluummin taksilla kuin pyörällä. 

Kaikki talot näyttää täällä samalta!

Sunnuntain vapaapäivä kului lähiseutuun tutustuessa, ihanasta kevätsäästä nauttien. Päivät kuluu nopeasti, taas on ilta eikä ajatus meinaa oikein enää kulkea. Taidan jättää tämän tekstin nyt tähän ja kertoa muun muassa kisapäivien kulusta ensi kerralla.

Kuvia on kertynyt puhelimeen vielä aika vähän, koska koko ajan on pitänyt olla niin skarppina ja menossa. Yritän napsia jotain vähän parempia kunhan saan vähän rutiinia päiviin. 

❤:lla Emilia