Ponityttö

Vihdoinki netti toimii jo ihan kohtuullisesti sisälläki, ei tarvii edes istua huoneen nurkassa avonaisen ikkunan edessä :-)

Sää on täällä ollu aika huono, sateet kuulemma alko muutama viikko sitten ja täysin sateettomia päiviä on ollut ehkä kaks sinä aikana kun oon täällä ollu. Nurmikentät on luonnollisesti tosi liukkaita eikä hiekkakenttää oo, joten päivät on kulunu aika rennosti teetä juodessa (sitä muuten juodaan paljon) ja kirjoja lukiessa. Ihan ku olisin mökillä! Sauna vaan puuttuu ja sitä onki välillä vähän ikävä, nää talot täällä on nimittäin superkylmiä...

Muutamana päivänä ollaan kuitenki päästy liikuttamaan poneja ja noh, osaan varmasti arvostaa omaa heppaa taas vähän enemmän näiden jälkeen! :-D Nää ottaa ehkä neljä laukka-askelta siinä missä mun rakas puoliverinen ottaa yhden. Omistaja tietenkin kehuu aina omiaan ja mulle hoetaan jatkuvasti, että Aragorn voittaa kaikki kisat mihin se osallistuu ja päihittää jopa täysveriset. Mun vaan on aika vaikea uskoo, tai ainakaan kyseessä ei voi olla mitkään hirveen korkeatasoiset kisat... :-)

Tänään aamulla saatiin ohjeeks kiillottaa myynnissä oleva poni nätiksi, koska jonkun rouvan oli tarkotus tulla koeratsastukselle. Kyseinen nainen oli kuulemma joutunut myymään edellisen hevosensa, koska ei löytänyt sille sopivaa satulaa eikä hevonen myöskään suostunut laukkaamaan. Just, ite en kyllä pyytäis tollasta tyyppiä edes koeratsastamaan. No, rouva tuli kuitenki kaverinsa kanssa käymään ja nää kaks 50+ (tai ehkä Australia vaan vanhentaa ennenaikasesti, en tiedä) naista oli kun suoraan jostain sketsistä, tai 80-luvulta :-D Krepatut hiukset, sähkönsiniset silmämeikit, kaikki ne korut ja pitkät lilat toppatakit ei ihan istunu tähän maalaisidylliin. Loppujen lopuks mun hostitkin oli sitä mieltä, ettei halua ponin joutuvan muuttamaan Sydneyyn ja asumaan tallissa, joten ei kauppoja. Täällä kaikki ponit on vuorokauden ympäri ulkona, pieni tallirakennus kyllä löytyy mutta se taitaa toimia vaan heinävarastona.

Kuvat on täältä meidän farmilta, kamalan kaatosateen jälkeen aurinko alko paistaa ja piti äkkiä lähteä ulos ottamaan kuvia. :-)

No worries

Me ollaan täällä ranchilla oltu aika onnellisen tietämättömiä ulkomaailmasta, kun sattumalta päivä ennen ku saavuin, hajos ilmeisesti modeemi (?), joten puhelimissa ei oo ollu kenttää, nettiin ei oo päässy eikä edes telkkari oo toiminu. Lisäks sain kuulla, että Vodafone, jonka prepaidin ostin heti Sydneyn lentokentältä, on täällä tunnettu nimellä Vodafail ja tulee olemaan ihan yhtä tyhjän kanssa, koska ollaan niin syrjässä Vodafailin ulottumattomissa. Jes. Sunnuntaina ajettiin ihmisten ilmoille, muunmuassa Terrigalin rantaan josta alempana olevat kuvat, ja kävin hakemassa Optuksen prepaidin, jota mun "työkaveri" (haha emmä tiedä voiko tätä kutsua työks, ei ainakaan toistaseks) Lisa suositteli. Kortin aktivoiminen oli aika hermoja raastavaa, koska asiakaspalvelijan intia-aksentista ei oikein meinannu saada selvää. Mutta kyllä kannatti vaihtaa, nyt ei tarvii muuta kun kävellä yhen laitumen poikki, kontata sähkölangan ali, kävellä toisen laitumen poikki, ujuttautua piikkilanka-aidan välistä ja sit onkin jo netissä! Ei paha, mutta toivottavasti kohta saatais yhteys kulkemaan ihan sisälle asti.

Oon vähän pettyny, Lisa on ollu Ausseissa jo reilut 8 kuukautta eikä oo nähny vielä yhtään koalaa :-(  Noita eukalyptuspuita on kyllä niin paljon tässä ympärillä, pakko mun on yks koala bongata!

Pitkä matka perille

Huhhuh, matka tänne ei tietenkään menny ihan suunnitelman mukasesti... Helsinki-Moskova väli meni ihan hyvin, matka oli lyhyt eikä vieressä istuvalla venäläisrouvalla ollut onneks hirveesti hajuvettä. Moskovassa iski kuitenki heti pieni paniikki, kun Hong Kongin lentoa ei näkyny missään taulussa. Infosta selvis, että lento on myöhässä ja täyty vaan odottaa. Menin sit odottelemaan ja kävin jatkuvasti kyttäämässä, oisko lento ilmestyny taululle. Eipä ilmestyny, vaan yhtäkkiä sain kaks viestiä peräjälkeen, ekassa ilmotettiin lennon lähtevän seuraavana aamuna kello 9 ja toisessa, että lento lähteekin klo 17 seuraavana iltapäivänä, 23 tuntia myöhässä. Fiilis oli ihan surkee, oisin mieluummin ollu jumissa missä tahansa muualla paitsi Venäjällä. Asiakaspalvelu siellä oli aika heikkoa, infopisteen pahimman ruuhkan aikana virkailijat yhtäkkiä katos ja seuraava ilmesty paikalle tunnin päästä. Rouva ei puhunu englantia, kirjotti vaan lapulle 21.20 ja hoki "information, information" kädet puuskassa myrtyneen näkösenä. Vähän lisää epätietoista odottelua siis.

Alkuperäsen puolentoista tunnin vaihtoajan sijaan ehin viettää Moskovan kentällä reilut 9 tuntia, kunnes lopulta istuin Emiratesin koneessa kohteena Dubai. Tää muutos ei ollut kyllä yhtään huono, Emiratesin jättikoneessa aika kulu mukavasti oman telkkariruudun ja Miehen puolikkaiden parissa. Ehin kattoo niitä varmaan enemmän ku koko elämäni aikana yhteensä!

Dubain kenttä oli hieno ja iso, niillä oli oma junaki siellä. Hirveesti en ehtiny kuitenkaan ihailla paikkaa, koska taaskaan mun päämäärää ei lukenu missään taulussa. Lennon numero ja portti kyllä täsmäs, mutta määränpäinä oli Bangkok ja Christchurch. Kipitin sitä hirveen kokosta kenttää edestakas ja yritin ettiä henkilökuntaa. Lopulta löysin ja sain ohjeeks vaan ignoorata sen, ettei Sydneyä lue, kone kuulemma laskeutuu sinneki. Miks näin, eka ja vika lasku mainitaan, muttei sitä keskimmäistä? En ymmärrä. No, takas Emiratesin koneeseen kattomaan Miehen puolikkaita ja nyt suuntana Bangkok ja sitä kautta Sydneyyn.

Alkuperäsen suunnitelman mukaan mun oli tarkotus olla Sydneyn kentällä keskiviikkona klo 20.15 paikallista aikaa, eli klo 13.15 Suomen aikaa. Todellisuudessa pääsin perille torstaina kello 8 aikoihin, matka kesti 24 tunnin sijaan 36 tuntia ja varaus 790 on George -hostelliinki meni hukkaan. Seuraavana yönä nukuinki 13 tuntia putkeen!

Eka!

Nyt munki oli pakko alottaa tää kirjottaminen, muuten saisin kuulemma lähetellä päivittäin raportteja kotiin, koska vajaan 2 viikon päästä, tarkemmin 19.8. olis tarkotus matkustaa puoleks vuodeks maapallon toiselle puolelle Australiaan tallihommiin! Mulla on kaks paikkaa bookattuna ja teen töitä vapaaehtosena ylläpitoa vastaan. Työtehtävistäni en oo täysin varma, ymmärsin niin että ekassa paikassa tallin haflingerit (:-D) kaipaa ratsastajaa, joka hyppäis ja mahdollisesti myös kisais niillä. Mun valmentajat on vähän naureskellu tälle, mutta ei kai haflingereissa mitään vikaa ole, näyttää kovasti suomenhevosilta. Kyseinen paikka siis kasvattaa niitä, viinirypäleiden lisäksi. Puoliverinen vaihtuu siis hetkeksi poneihin ja ehkä opin myös juomaan sitä punkkua! 

Lähtöön ei oo enää pitkä aika ja kaikki tärkeimmät jutut pitäis olla nyt hoidettu. Otan rinkan, vaikka tuskin mun tulee siellä kauheesti reppureissailtua. Mutta ei sitä tiedä, jos vaikka tallihommat alkaa kyllästyttää. Pakkaamisesta voi tulla aika show, koska rinkkaan pitäis mahduttaa puolen vuoden vaatteet ja muut tavarat ja vielä ratsastuskamatkin. Ensimmäisen duunipaikan hosteilta sain ohjeeksi ottaa laukun joka on puoliksi tyhjä. Jep... :-D
Tän mittanen teksti on ollu suuren työn ja tuskan takana, mutta ehkä tää alkaa tästä rullaamaan viimeistään sitten ku on oikeesti jotain fiksua kirjotettavaa ja kuviaki. Enää kymmenen kokonaista päivää ja sit se on menoa, apua. Eka etappi on Moskova ja sieltä Hongkongin kautta Sydneyyn. Matka alkaa lupaavasti Siberian Airlinesin koneella, toivottavasti itänaapurin lentoyhtiöön voi luottaa!

Hyvää yötä ♥