Mitä kuuluu?

Pari viikkoa vierähti taas niin nopeasti, etten pysynyt edes yhden postauksen viikkotahdissa. Noh, nyt pitää yrittää muistella mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja yrittää saada jonkinlainen looginen tarina aikaiseksi. :-) Nyt on sunnuntai eli viikon ainoa vapaapäivä ja hengähdystauko. Vapaapäiviä oppii todella arvostamaan, kun niitä on kuukaudessa vain neljä! Tosiaan, melkein kuukausi jo takana täällä, huhhuh. Kesä tulee menemään todella nopeasti.

Neljän viikon aikana päiviin on kuulunut hevosia, hevosia ja vähän lisää hevosia. Tässä ajassa meiltä on myyty yksi hevonen, mutta viisi on tullut lisää. Pikkuhiljaa alkaisi riittämään, ainakin meidän hevostenhoitajien mielestä... :-D Olen ratsastanut päivittäin kahdesta neljään hevosta, yhdeltä nuorelta ehdin tippuakin jo. Tämä kyseinen tyyppi on nyt heittänyt alas molemmat pomot (toisen heistä eilen kisoissa) ja kaikki edelliset hevosenhoitajat. Niin kaunis ja kiltti hevonen, mutta niin herkkä ja nopea liikkeissään...

Carte Blanchen kyydistä tippuvat kaikki

Perjantai ja lauantai ovat yleensä kisapäiviä. Tänä perjantaina jäin kotiin hoitamaan ja liikuttamaan hevosia, kun muut lähtivät kisoihin. Oli vähän sellainen perjantai 13. päivä -olo: vettä satoi, pesukarsinan viemäri meni tukkoon, hevoset riehui ja päivässä loppuivat tunnit kesken. Lauantai alkoi onneksi aurinkoisemmin. Meiltä lähti yhteensä 13 hevosta kisoihin, mutta sain silti jäädä kotiin liikuttamaan jäljelle jääneitä. Ihmettelin vähän, miten aikovat pärjätä tuollaisen hevoslauman kanssa vain yhden hoitajan voimin. Kesken lounastauon minut sitten hälytettiin kisapaikalle avuksi ja lounas syötiinkin sitten vasta illalla pitkän työpäivän jälkeen lähipizzeriassa. :-) Naureskeltiin Eveliinan kanssa sille, että joillain aloilla maksetaan jopa ylityökorvausta! Ja mietittiin myös ihan tosissamme, että miksei tätä alaa kosketa tessit tai muut. Pidetäänkö tätä sellaisena kutsumusammattina, jossa ei lasketa tunteja ja tehdään töitä vain rakkaudesta hevosiin? Näin kesätyöläisenä siedän kyllä työolot ja -tunnit, mutta jos kyseessä olisi oikea ammattini, vaatisin parempia etuja.

Alla kuvia lähimmästä kisapaikastamme Peelbergenistä, jonne on talliltamme matkaa vain muutama kilometri. Täällä olimme myös tänä viikonloppuna. Paikka on todella hieno: neljä isoa kenttää, lasitettu kahvila-katsomo kenttien välissä, maastoradat niin ratsukoille kuin valjakoillekin ja ravintola, josta on näkymä kaikkiin kolmeen maneesiin.

Mahtuu tähän elämään onneksi vähän muutakin kuin vain hevosia. Olemme käyneet tyttöjen kanssa shoppailemassa, syömässä ja terassilla Eindhovenissa, Venlossa, Sevenumissa ja Horstissa. Viimeisimpänä mainittu on lähikylämme, jossa vietettiin muutama viikko sitten Kermistä, joka on hollantilaisten vastine Tivolille. Kermikseen liittyy olennaisesti myös railakas juhliminen ja terasseilla bileet jatkuivat maanantai-iltanakin pitkälle yöhön.

Kermiksen karkkitarjonta

Äitienpäivälounas, valitettavasti ilman äitejä

❤:lla Emilia

Uutta ja ihmeellistä

Joitakin yllättäviä tapoja, joihin olen tässä parin viikon aikana törmännyt. 

Hevosten selkään noustaan aina jo tallissa. Meidän hevosista suurin osa on melko pieniä, joten oma pää ei onneksi osu kattoon. Ja onhan se nopeaa ja helppoa kun ei tarvitse kävellä itse kentälle saakka hevosta taluttaen.

Alkukäyntejä ei ratsasteta. Juoksuttaessakin siirrytään lähes välittömästi laukkaan. Muutaman minuutin alkuravit ravataan pihakiveyksellä eikä hoitajaparini Eveliinakaan oikein tiedä, miksi näin tehdään, mutta ilmeisesti pomo haluaa totuttaa hevosia liikkumaan myös kovalla alustalla. Loppukäynnit kävellään ratsain ja juoksutuksen jälkeen hevoset laitetaan hetkeksi kävelykoneeseen. 

Hevoset ratsastetaan todella syvään muotoon, reilusti luotiviivan taakse (eli turpaa kohti ryntäitä). Mielestäni olisi tärkeää saada hevonen venyttämään turpaa eteen ja alas, mutta täällä hevoset ovat tottuneet kulkemaan tiukassa paketissa. Gramaaneja käytetään lisäksi paljon, joskus jopa hypätessä.

Hevosten liikunta vaikuttaa melko yksipuoliselta. Lähimetsässä on kilometritolkulla ihania maastoreittejä, jonne lähtisin heti oman hevosen kanssa. Näillä hevosilla ei kuitenkaan maastoilla. Jokainen pääsee maksimissaan parina päivänä viikossa noin neljäksi tunniksi pienehköön tarhaan. Niitä ratsastetaan viikolla muutama kerta, mahdollisesti juoksutetaan, käytetään kävelykoneessa ja viikonloppuna hypätään kisoissa. Yksi hevosista on niin vaikea, ettei sitä esimerkiksi viime viikolla ratsastettu ollenkaan, ainoastaan juoksutettiin päivittäin. Eilen sunnuntaina se lähti kisoihin. Kaikki hevoset eivät kisaa joka viikonloppu ja osa hyppää viikonloppuna kahtena päivänä, osa vain yhtenä. 

Suurin osa hevosista juoksutetaan pelkällä riimulla. Täällä on onneksi juoksutusympyrä, joten hevosia on helpompi hallita kuin isolla kentällä juoksuttaessa. Itse olen kuitenkin aina oppinut, että juoksutettaessa käytetään vähintään suitsia ja mielellään myös apuohjia. Osalla hevosista käytetään pessoa-juoksutusjärjestelmää, onneksi, sillä yhdellä nuorella on inhottava tapa yrittää kääntyä kesken juoksutuksen ulkokautta ympäri eikä sitä saisi pelkällä riimulla pidettyä kurissa. 

Jalustimet nostetaan vasta kun satula riisutaan, eli talliin kävellään jalustimet alhaalla. Kaikki ovet ovat onneksi liukuovia, joten kiiinnijäämisen riski on pieni. 

Hevosten kaviot putsataan aina ennen kuin ne otetaan ulos karsinasta, ja aina kun tullaan kentältä tai juoksutusympyrästä. Käytävät ja piha pysyvät huomattavasti siistimpinä!

Harley

Kypärättömyys... Pomoni käyttävät kypärää vain muutaman hankalan nuoren kanssa ja tietenkin kisoissa, mutta suurin osa hevosista ratsastetaan kotona ilman kypärää. Heillä on nyt puolivuotias vauva, minkä takia ilman kypärää ratsastaminen on mielestäni erityisen vastuutonta. Kaikki hevoset ovat kuitenkin vireitä kilpahevosia ja suurin osa nuoria. Tallin suomalainen esteratsastaja perusteli kypärättömyyttään sillä, että "hiukset katkeilevat kypärässä".  

Kaikilla hevosilla käytetään samoja satuloita. Pomoillani on molemmilla kaksi omaa satulaa, Eveliinalla on oma ja minä sain käyttööni satulan, jotka kaikki sopivat (?) kaikille tallin hevosille. Kotona ratsastettaessa huovan lisäksi käytetäään aina romaania. Kisoissa satulan alle laitetaan liukumista estävä romaani, satulahuopa, geeliromaani ja paksu memory foam -romaani. Älkää kysykö miksi! :-D

Reipas vahtimme Bailey

Näitä riittäisi varmasti vielä lisää, mutta tässä joitain mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Mielenkiintoinen ja opettavainen kesä tulossa! :-)

Terveisiä Sak... siis Hollannista!

Tämän tekstin piti alunperin alkaa "Terveisiä Jettingen-Scheppahista, Saksasta!", mutta sen sijaan kerronkin nyt terveisiä Meterikistä, Hollannista! Saksalaiset työnantajat tekivät oharit ihan viime minuuteilla, mutta onneksi hevosenhoitajista on etenkin täällä Keski-Euroopan suunnalla jatkuvasti pulaa ja uusi paikka löytyi nopeasti. Työtarjouksia tuli yhteensä reilu 20 vain vuorokauden sisällä, joten valinnanvaraa riitti!  

Samassa rakennuksessa on talli, majoitustilat ja maneesi 

Tukholma-München-Düsseldorf -lentojen ja vajaan tunnin ajomatkan jälkeen saavuin lopulta uudelle työpaikalleni, Stal Tackenille. Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja nyt on vihdoin aikaa ja energiaa kirjata ylös viikon tapahtumia ja fiiliksiä. Ensinnäkin, huhhuh! Kun on vuoden ajan lähinnä näpytellyt läppäriä yliopistolla, kädet on rakoilla jo muutaman siivotun karsinan ja ratsastetun hevosen jälkeen. Pari aamua on pitänyt käynnistää buranan avulla, sen verran on lihaksia särkenyt.  

Normaalin päivän tehtäviin kuuluu hevosten ruokintaa, karsinoiden siivousta, hevosten valmistelemista ratsastajille, juoksuttamista, varusteiden putsaamista ja tietenkin ratsastamista. Tallissa on tällä hetkellä noin 18 Tackenin omaa hevosta, joita minä ja toinen hevosenhoitaja Eveliina hoidetaan. Sen lisäksi suomalaisella, saksalaisella sekä espanjalaisella esteratsastajalla on tallissa muutama hevonen.  

Nälkäiset hevoset hetki ennen ruokintaa

Vaikka olen toki etukäteen tiennyt jotain siitä, miten kilpahevoset varsinkin Keski-Euroopassa elävät, moni juttu täällä ihmetyttää. Esimerkiksi karsinoiden siivous. Karsinoita on siis noin 18, joista kaksi on purukarsinoita. Purukarsinat siivotaan päivittäin, mutta olkikarsinat vain kolme kertaa viikossa. Päivittäin lisätään vain uutta olkea vanhan päälle. Vertailun vuoksi, suomalaisen esteratsastajan hevosilla on myös olkikarsinat, jotka siivotaan kaksi kertaa päivässä eli 14 kertaa viikossa. Ammoniakki kirvelee silmiä kun alkaa kääntelemään olkipatjoja meidän hevosten karsinoissa.  

Moni muukin juttu esimerkiksi ruokinnassa, varusteissa, liikutuksessa, kisoissa ja yleisesti hevostenhoidossa vähän hämmentää, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Echo-juniori

Fiilis ekan viikon jälkeen on hyvä, työnantajat ovat mukavia ja ymmärtäväisiä, ja kämppikset kivoja. Hevosista olen ratsastanut tähän mennessä viidellä, yhdellä kokeneella maailmanennätyshevosella ja muutamalla nuorella. Touchi ei ole sentään vielä ihan hukassa, vaikka ratsastaminen on viimeaikoina ollut aika epäsäännöllistä. Yritän olla stressaamatta omista mokista liikaa, hevosurheilu on mulle kuitenkin vaan harrastus! Ja tällä kertaa mulla ei ole kauhean isoja saappaita täytettävänä, koska edellinen hoitajatyttö, nurmijärveläinen Susanna, oli kuulemma aika onneton eikä esimerkiksi oppinut kahdessa kuukaudessakaan siivoamaan olkikarsinaa ja kulki kolmen kilometrin matkan kauppaan mieluummin taksilla kuin pyörällä. 

Kaikki talot näyttää täällä samalta!

Sunnuntain vapaapäivä kului lähiseutuun tutustuessa, ihanasta kevätsäästä nauttien. Päivät kuluu nopeasti, taas on ilta eikä ajatus meinaa oikein enää kulkea. Taidan jättää tämän tekstin nyt tähän ja kertoa muun muassa kisapäivien kulusta ensi kerralla.

Kuvia on kertynyt puhelimeen vielä aika vähän, koska koko ajan on pitänyt olla niin skarppina ja menossa. Yritän napsia jotain vähän parempia kunhan saan vähän rutiinia päiviin. 

❤:lla Emilia