Uutta ja ihmeellistä

Joitakin yllättäviä tapoja, joihin olen tässä parin viikon aikana törmännyt. 

Hevosten selkään noustaan aina jo tallissa. Meidän hevosista suurin osa on melko pieniä, joten oma pää ei onneksi osu kattoon. Ja onhan se nopeaa ja helppoa kun ei tarvitse kävellä itse kentälle saakka hevosta taluttaen.

Alkukäyntejä ei ratsasteta. Juoksuttaessakin siirrytään lähes välittömästi laukkaan. Muutaman minuutin alkuravit ravataan pihakiveyksellä eikä hoitajaparini Eveliinakaan oikein tiedä, miksi näin tehdään, mutta ilmeisesti pomo haluaa totuttaa hevosia liikkumaan myös kovalla alustalla. Loppukäynnit kävellään ratsain ja juoksutuksen jälkeen hevoset laitetaan hetkeksi kävelykoneeseen. 

Hevoset ratsastetaan todella syvään muotoon, reilusti luotiviivan taakse (eli turpaa kohti ryntäitä). Mielestäni olisi tärkeää saada hevonen venyttämään turpaa eteen ja alas, mutta täällä hevoset ovat tottuneet kulkemaan tiukassa paketissa. Gramaaneja käytetään lisäksi paljon, joskus jopa hypätessä.

Hevosten liikunta vaikuttaa melko yksipuoliselta. Lähimetsässä on kilometritolkulla ihania maastoreittejä, jonne lähtisin heti oman hevosen kanssa. Näillä hevosilla ei kuitenkaan maastoilla. Jokainen pääsee maksimissaan parina päivänä viikossa noin neljäksi tunniksi pienehköön tarhaan. Niitä ratsastetaan viikolla muutama kerta, mahdollisesti juoksutetaan, käytetään kävelykoneessa ja viikonloppuna hypätään kisoissa. Yksi hevosista on niin vaikea, ettei sitä esimerkiksi viime viikolla ratsastettu ollenkaan, ainoastaan juoksutettiin päivittäin. Eilen sunnuntaina se lähti kisoihin. Kaikki hevoset eivät kisaa joka viikonloppu ja osa hyppää viikonloppuna kahtena päivänä, osa vain yhtenä. 

Suurin osa hevosista juoksutetaan pelkällä riimulla. Täällä on onneksi juoksutusympyrä, joten hevosia on helpompi hallita kuin isolla kentällä juoksuttaessa. Itse olen kuitenkin aina oppinut, että juoksutettaessa käytetään vähintään suitsia ja mielellään myös apuohjia. Osalla hevosista käytetään pessoa-juoksutusjärjestelmää, onneksi, sillä yhdellä nuorella on inhottava tapa yrittää kääntyä kesken juoksutuksen ulkokautta ympäri eikä sitä saisi pelkällä riimulla pidettyä kurissa. 

Jalustimet nostetaan vasta kun satula riisutaan, eli talliin kävellään jalustimet alhaalla. Kaikki ovet ovat onneksi liukuovia, joten kiiinnijäämisen riski on pieni. 

Hevosten kaviot putsataan aina ennen kuin ne otetaan ulos karsinasta, ja aina kun tullaan kentältä tai juoksutusympyrästä. Käytävät ja piha pysyvät huomattavasti siistimpinä!

Harley

Kypärättömyys... Pomoni käyttävät kypärää vain muutaman hankalan nuoren kanssa ja tietenkin kisoissa, mutta suurin osa hevosista ratsastetaan kotona ilman kypärää. Heillä on nyt puolivuotias vauva, minkä takia ilman kypärää ratsastaminen on mielestäni erityisen vastuutonta. Kaikki hevoset ovat kuitenkin vireitä kilpahevosia ja suurin osa nuoria. Tallin suomalainen esteratsastaja perusteli kypärättömyyttään sillä, että "hiukset katkeilevat kypärässä".  

Kaikilla hevosilla käytetään samoja satuloita. Pomoillani on molemmilla kaksi omaa satulaa, Eveliinalla on oma ja minä sain käyttööni satulan, jotka kaikki sopivat (?) kaikille tallin hevosille. Kotona ratsastettaessa huovan lisäksi käytetäään aina romaania. Kisoissa satulan alle laitetaan liukumista estävä romaani, satulahuopa, geeliromaani ja paksu memory foam -romaani. Älkää kysykö miksi! :-D

Reipas vahtimme Bailey

Näitä riittäisi varmasti vielä lisää, mutta tässä joitain mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Mielenkiintoinen ja opettavainen kesä tulossa! :-)