maanantai 29. joulukuuta 2014

Thank you Australia!

Layla

Reilu 4 kuukautta sitten lähdin kotoa, tarkotuksena lentää Moskovan ja Hongkongin kautta Sydneyyn ja viettää noin puoli vuotta hevoshommissa. Rinkan ajattelin olevan vähän "turha", koska en ajatellut reissaavani kun korkeintaan tallilta toiselle. Mutta kuinkas kävikään... :-) Suunnitelmat muuttu jo ihan alkumetreillä, kun lento Moskovasta Hongkongiin oli peruttu. Se oli sellanen hyvä tulikoe heti alkuun, venäläiset virkailijat kun teki siitä harvinaisen turhauttavan kokemuksen...

Juniorit

Hevoshommia tein yhteensä pari kuukautta ja sinä aikana opin paljon. En ehkä niinkään ratsastuksellisesti, mutta paljon yleisesti hevosten käsittelystä. Pääsin työskentelemään haflingerien, ex-laukkahevosten, varsojen, nuorien, konkareiden ja ongelmahevosten kanssa. Paljon mielenkiintosia hevosia, mutta täytyy myöntää että omaa hevosta oli jatkuvasti kova ikävä. Se oli ehkä suurin syy, miksi halusin jotain muuta ajateltavaa kun vaan hevoset ja lokakuun lopussa vaihdoin muihin hommiin.



Vieraiden perheiden kotona asuminen ja työskenteleminen ei oo ehkä se kaikista ihanteellisin tilanne. Siinä pitää koittaa olla kaveri ja perheenjäsen oman pomon kanssa ja kun tarkkoja työaikoja ei ollu, piti olla kokoajan kuulolla ja valmiina auttamaan. Asuin työpaikallani, mutta onneks kyse oli sentään hevoshommista ja kummatkin perheet muisti jatkuvasti kiitellä hyvin tehdystä työstä.

Ihana Cleo

Asuin noi ensimmäiset pari kuukautta ihan keskellä-ei-mitään, jos parin päivän Sydney-lomaa ei lasketa, joten hostellielämä oli sen jälkeen tosi kivaa vaihtelua. Parisänky tosin vaihtu kerrossänkyyn ja fiinit illalliset nuudeleihin. Ja välillä oli vähän vaikeeta koittaa nukkua kun kämppikset yhtäkkiä päätti alottaa bileet. Ja välillä mietti, miten paljon niitä saksalaisia oikeen voi olla.

#operahouseselfie

Lighthouse, Byron

Mutta hetkeekään en tästä reissusta vaihtais pois! Näin Australiaa paljon enemmän mitä osasin odottaa, tutustuin mahtaviin ihmisiin ja aussikulttuuriin, opin paljon, niin hevosista kuin itestänikin ja elämästä ylipäätään, kuulin mielenkiintosia tarinoita ja sain hirveesti lisää itsevarmuutta selviämällä koko reissusta yksin! Samalla iski himo matkustaa lisää ja nähdä koko maailma. Onneks on vielä hyvin aikaa. :-)

 Long Island

Noosa Heads

Suomen talvipakkaset saa odottaa kuitenkin vielä hetken, koska kohta alkaa mun ja Miron seikkailu Balilla! 
Aamulla hyvästelin vähän haikein mielin Long Islandin, siitä tuli mulle jo melkeen koti tässä kuukauden aikana . :-) Sen jälkeen tähän päivään on mahtunu matkustamista moottoriveneellä, lautalla, bussilla ja junalla ja olo on sen mukanen. Ja tää tekstin viimeistelykin on vähän sen mukasta... :-D Edessä on vielä pitkä yö Brisbanen lentokentällä, ihan paras tapa viettää vikat aussihetket! Not. 
Toivottavasti päästään kuitenki molemmat perille hengissä ja ajallaan, ja onnistutaan vielä löytämään toisemme sieltä lentokentältä.

Maisemia Brisbanen hostellin katolta

Nomads Noosa

Noosa Heads

Palataan, toivottavasti vähän virkeempänä ja hyvien kuvien kera!
See ya Australia ❤


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Long Island


Terveisiä Long Islandilta!
Päivät kuluu pelottavan nopeesti, enää vajaa kaks viikkoa Australiaa jäljellä! Justhan mä tulin, muistan vielä niin elävästi sen epätodellisen fiiliksen ja järkyttävän väsymyksen kun vihdoinki istuin junassa matkalla Sydneystä Tuggerahiin. Huikee reissu takana, mutta sitä voin fiilistellä parin viikon päästä sitten lisää, nyt pitää vielä keskittyä tähän hetkeen!

Yö Brisbanen kentällä meni kivuttomasti, nukuin ihmeen hyvin ja heräsin aamulla ihan tokkurassa. Siinä puoliunessa olin sitten lähettämässä rinkkaa koneeseen ilman että olin edes tehny lähtöselvitystä... Ei onneks tarvinnu kun vähän pidellä epätoivosena päätään ja komea lentokenttävirkailija tuli pelastamaan ja hoiti kaiken ennen kun ehdin edes tajuta. Nyt ainakin tiedän, että baggage drop ei ole sama kun check in...

Kun vihdoin pääsin Airlie Beachin satamaan hiukan epämääräisen pikkubussin kyydillä, oli kiva kuulla että sataman terminaalissa ei oo minkäänlaista säilytyspaikkaa matkatavaroille. Virkailija ei heltyny millään, vaikka ulkona oli vähintään +30 ja mulla kannettavaa reilu 26 kiloa... Ja kaupassa käynnin jälkeen vielä reilusti enemmän! Huh, se paluumatka oli ehkä pisin kilometri ikinä.

Pikkuperheen kanssa ostoksilla

Nyt on jo reilu kaks viikkoa Long Islandia takana. Meidän työporukka kutistu viime viikonloppuna melkeen puoleen, joten meno on nyt huomattavasti rauhaisampaa. :-D Työ on suhteellisen helppoa ja altaalla tulee vietettyä paljon aikaa, kerään nyt voimia kevään pääsykoeurakkaa varten!






 Airlie Beach

Staff area ja vähän surulliset joulukoristeet