Maanantai

Kello soi 6.30. Selaan hetken puhelinta sängyssä ja nousen sitten ensimmäiselle aamupalalle (kaurapuuroa ja kahvia, tietty!). Sen jälkeen ratsastushousut jalkaan ja 7.20 talliin ruokkimaan hevosia. Eveliina on tämän viikon lomalla Espanjassa, mutta hollantilainen Patricia on meillä osa-aikaisena apurina, joten en ole ihan yksin. Alamme Patrician kanssa putsaamaan karsinoita kahdestaan ja vähän myöhemmin pomot tulevat avuksi. Olkikarsinat, jotka putsataan vain kolmesti viikossa, ovat aika raskaita siivottavia ja alkuun homma tuntui vaikealta, mutta nyt olen oppinut jo melko nopeaksi! Uusi työntekijä saa pomolta vähän neuvoja muun muassa kottikärryn täyttämiseen: täällä kärryt pitäisi saada lastattua niin täyteen, ettei kuorman takaa lopulta näe eteensä ja lantalaan pitää suunnistaa sokkona toivoen ettei törmää mihinkään. Tunnen itseni jo niin kokeneeksi nyt kun en enää olekaan se uusin (ja onnettomin) työntekijä. ;-D

Työpäivän aikana ei oikein ehdi kuvailemaan, joten kuvitukseksi vähän tunnelmia viime viikonlopun kisoista

Siivoamisen jälkeen karsinoihin levitetään uutta olkea, hevosille jaetaan heinät ja käytävät lakaistaan. Muutama hevonen viedään tarhaan. Nyt ei tarvitse onneksi alkaa pukemaan tarhasuojia, sillä kyseiset hevoset riisuisivat ne kuitenkin itse pois. Puoli kymmenen aikoihin hommat on hoidettu ja menemme pomon kanssa tallin yläkertaan toiselle aamupalalle. Toinen pomoista jää talliin juttelemaan Patrician kanssa, mutta tulee pian itsekin yläkertaan ja toteaa, että meillä on nyt yksi työntekijä vähemmän. Patricia on päättänyt lopettaa. Jassoo... :-D Muistan kyllä, että alkuun pomojen neuvot ja kommentit vähän kirpaisivat, kun opittavaa ja tehtävää tuntui olevan liikaa ja omia voimia liian vähän, mutta ei silloin tullut mieleenkään luovuttaa. Patricialle tämä kaikki taisi kuitenkin olla vähän liikaa, vaikka hän tosin ehti tehdä vasta vajaan viikon puolikasta päivää ja viettää jo yhden sairaslomapäivänkin. Noh, suunnitelmia täytyy nyt siis vähän muuttaa.

Alla päivän ohjelma, ma tarkoittaa tietenkin maanantaita. Listalla näkyy lisäksi vielä viime viikon viimeisten päivien liikutukset. E ja H ovat pomojen tunnukset, Em tarkoittaa minua, L juoksuttamista, wei tarhaamista ja m kävelykonetta. Listalta puuttuu yksi hevonen, koska taulusta loppui tila kesken.

Aamupalan jälkeen laitan kuntoon erään kolmevuotiaan, joka on juuri tullut parin kuukauden ratsutusjaksolta. Olemme aiempina päivinä satuloineet sen Eveliinan kanssa kahdestaan toisen pitäessä hevosesta kiinni, koska aluksi tyyppi meinasi hypätä seinälle jo pelkän satulahuovan asettamisesta selkään. Nyt satulointi onnistuu kuitenkin jo ilman ongelmia, fiksu poika! Pomo nousee käytävällä selkään ja ratsastaa maneesiin, jossa hevonen aloittaa heti villin pukittelun ja köyrimisen. Päästämme sen hetkeksi irti purkamaan ylimääräistä energiaansa ja hetken päästä villihevonen on muuttunut säyseäksi ratsuksi. Tai ainakin säyseämmäksi. 

Normaalisti molemmat pomot ratsastavat viidestä seitsemään hevosta päivässä, mutta tämä maanantai ei olekaan ihan normaali. Toinen heistä on nimittäin polttanut reitensä ja takapuolensa auringossa eilen niin pahasti, että pystyy ratsastamaan tänään ainoastaan yhden hevosen. Heh :-D En valita, koska hän laittaa minulle hevosia kuntoon ja pääsen hyppäämään valmiiden hevosten selkään. Tunnen oloni ihan ammattilaisratsastajaksi! Ennen lounastaukoa ratsastan kolme hevosta ja lounaan jälkeen vielä toiset kolme. Joukkoon mahtuu yksi sairaslomalta palannut pukitteleva poni, jonka kanssa alamme pikkuhiljaa löytämään yhteisen sävelen; kolme Saudi-Arabiasta tullutta hevosta, joista kaksi ovat ehdottomia lemppareitani; Eveliinan hevonen Lester, joka rakenteeltaan ja käytökseltään muistuttaa hieman Pitsiä sekä Gijs, jonka ratsastamisen jälkeen oikea käteni on aivan krampissa yritettyäni saada hevosta taipumaan myös oikeassa kierroksessa. 

Yksi lemppareistani

Ratsastamisen lisäksi juoksutan kolme hevosta. Yksi hevosista on edelleen hieman naarmuilla kaaduttuaan juoksutusympyrässä viime viikolla, mutta tänään kaikki käyttäytyvät nätisti. Juoksutuksen jälkeen hevoset kävelevät aina kymmenisen minuuttia kävelykoneessa, joten ei tarvitse käyttää aikaa niiden kävelyttämiseen käsin. Hevosten liikuttamisen lisäksi normaalin päivän ohjelmaan kuuluu ruokkimista, tarhaavien hevosten vaihtamista ja varusteiden pesua, mutta tänään pomot hoitavat suurimman osan noista "tylsistä" tehtävistä. Nyt kun meillä on yksi hevosenhoitaja liian vähän, hekin joutuvat luonnollisesti tekemään hieman enemmän töitä. Päivän päätteeksi pesen muutamat suitset ja lakaisen käytävän, ja sitten syömään! Myöhemmin illalla käyn vielä jakamassa hevosille iltaruoat.

Nälkäiset hepat!

❤:lla Emilia

Verta, hikeä ja...

...nurmihokkeja. Tämän viikonlopun kilpailut olivat Meerlossa, noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä meistä. Kisat pidettiin isossa ratsastuskeskuksessa, jossa nurmikenttiä ja hevosia riitti. Perjantaina olimme liikkeellä kahden ratsastajan ja kahdentoista hevosen voimin, lauantaina yhden ratsastajan ja seitsemän hevosen. Siinä oli hoitajalle vähän hommaa, kun kaikille oli väännettävä nurmihokit kiinni! Hevoset laitetaan kuntoon ja myös hokit kiinnitetään hevosrekassa, jossa lämpötila tänä viikonloppuna nousi varmasti yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Hiki virtasi! Ja vähän myös veri, koska käteni eivät ole vieläkään tarpeeksi karaistuneet tähän työhön eikä hanskoja viitsi helteellä juuri käyttää. Meidän hevoset käyttäytyvät rekassa ja kisapaikalla onneksi kiltisti, joten isommilta haavereilta on vältytty. 

Mitä enemmän minulle on kertynyt kisaviikonloppuja alle, sen mukavammaksi homma on käynyt. Ensimmäisissä kisoissani toukokuun alussa muistan olleeni melko pihalla ja toivottoman hidas, enkä juuri ehtinyt nauttimaan kilpailujen tunnelmasta. Rekkakin tuntui mahdottoman ahtaalta paikalta laittaa hevosia kuntoon. Tänä viikonloppuna päivät venyivät pitkiksi ja hommaa oli paljon, mutta koska kaikki ei ollut enää uutta ja outoa, tekeminen oli paljon sujuvampaa. Ehdin työnteon lomassa ihailemaan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, ja nauttimaan kuumasta kesäkelistä (joka lauantaina tosin hetkeksi petti ja yksi hevosistamme joutui hyppäämään ukkosmyrskyssä). 

Kotona työpäivät ovat olleet mukavia, lukuunottamatta pesupäiviä, jotka kiristävät aina meidän molempien hoitajien hermoja. Kaikki kilpailuihin lähtevät hevoset pestään edellisenä päivänä shampoolla ja se on muuten yllättävän raskasta puuhaa! Lisäksi hevosia pestessä tulee peseydyttyä aina samalla itsekin, ja päivän päätteeksi sormet ovat ryppyiset ja lenkkareista voi puristaa vettä. Oman hevosen peseminen on ollut minusta aina mukavaa kesäpuuhaa, mutta kun pestäviä on kahdelle hoitajalle kaksitoista, se ei olekaan enää niin kivaa ja rentouttavaa... ;-D Olen kuitenkin päässyt ratsastamaan kivoilla uusilla hevosilla ja ainaisen kentän kiertämisen lisäksi laukkailemaan pellolle, joten en voi valittaa. Peltobaanailu se vasta onkin kivaa ja rentouttavaa! 

❤:lla Emilia