Verta, hikeä ja...

...nurmihokkeja. Tämän viikonlopun kilpailut olivat Meerlossa, noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä meistä. Kisat pidettiin isossa ratsastuskeskuksessa, jossa nurmikenttiä ja hevosia riitti. Perjantaina olimme liikkeellä kahden ratsastajan ja kahdentoista hevosen voimin, lauantaina yhden ratsastajan ja seitsemän hevosen. Siinä oli hoitajalle vähän hommaa, kun kaikille oli väännettävä nurmihokit kiinni! Hevoset laitetaan kuntoon ja myös hokit kiinnitetään hevosrekassa, jossa lämpötila tänä viikonloppuna nousi varmasti yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Hiki virtasi! Ja vähän myös veri, koska käteni eivät ole vieläkään tarpeeksi karaistuneet tähän työhön eikä hanskoja viitsi helteellä juuri käyttää. Meidän hevoset käyttäytyvät rekassa ja kisapaikalla onneksi kiltisti, joten isommilta haavereilta on vältytty. 

Mitä enemmän minulle on kertynyt kisaviikonloppuja alle, sen mukavammaksi homma on käynyt. Ensimmäisissä kisoissani toukokuun alussa muistan olleeni melko pihalla ja toivottoman hidas, enkä juuri ehtinyt nauttimaan kilpailujen tunnelmasta. Rekkakin tuntui mahdottoman ahtaalta paikalta laittaa hevosia kuntoon. Tänä viikonloppuna päivät venyivät pitkiksi ja hommaa oli paljon, mutta koska kaikki ei ollut enää uutta ja outoa, tekeminen oli paljon sujuvampaa. Ehdin työnteon lomassa ihailemaan hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia, ja nauttimaan kuumasta kesäkelistä (joka lauantaina tosin hetkeksi petti ja yksi hevosistamme joutui hyppäämään ukkosmyrskyssä). 

Kotona työpäivät ovat olleet mukavia, lukuunottamatta pesupäiviä, jotka kiristävät aina meidän molempien hoitajien hermoja. Kaikki kilpailuihin lähtevät hevoset pestään edellisenä päivänä shampoolla ja se on muuten yllättävän raskasta puuhaa! Lisäksi hevosia pestessä tulee peseydyttyä aina samalla itsekin, ja päivän päätteeksi sormet ovat ryppyiset ja lenkkareista voi puristaa vettä. Oman hevosen peseminen on ollut minusta aina mukavaa kesäpuuhaa, mutta kun pestäviä on kahdelle hoitajalle kaksitoista, se ei olekaan enää niin kivaa ja rentouttavaa... ;-D Olen kuitenkin päässyt ratsastamaan kivoilla uusilla hevosilla ja ainaisen kentän kiertämisen lisäksi laukkailemaan pellolle, joten en voi valittaa. Peltobaanailu se vasta onkin kivaa ja rentouttavaa! 

❤:lla Emilia