Mitä kuuluu?

Pari viikkoa vierähti taas niin nopeasti, etten pysynyt edes yhden postauksen viikkotahdissa. Noh, nyt pitää yrittää muistella mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja yrittää saada jonkinlainen looginen tarina aikaiseksi. :-) Nyt on sunnuntai eli viikon ainoa vapaapäivä ja hengähdystauko. Vapaapäiviä oppii todella arvostamaan, kun niitä on kuukaudessa vain neljä! Tosiaan, melkein kuukausi jo takana täällä, huhhuh. Kesä tulee menemään todella nopeasti.

Neljän viikon aikana päiviin on kuulunut hevosia, hevosia ja vähän lisää hevosia. Tässä ajassa meiltä on myyty yksi hevonen, mutta viisi on tullut lisää. Pikkuhiljaa alkaisi riittämään, ainakin meidän hevostenhoitajien mielestä... :-D Olen ratsastanut päivittäin kahdesta neljään hevosta, yhdeltä nuorelta ehdin tippuakin jo. Tämä kyseinen tyyppi on nyt heittänyt alas molemmat pomot (toisen heistä eilen kisoissa) ja kaikki edelliset hevosenhoitajat. Niin kaunis ja kiltti hevonen, mutta niin herkkä ja nopea liikkeissään...

Carte Blanchen kyydistä tippuvat kaikki

Perjantai ja lauantai ovat yleensä kisapäiviä. Tänä perjantaina jäin kotiin hoitamaan ja liikuttamaan hevosia, kun muut lähtivät kisoihin. Oli vähän sellainen perjantai 13. päivä -olo: vettä satoi, pesukarsinan viemäri meni tukkoon, hevoset riehui ja päivässä loppuivat tunnit kesken. Lauantai alkoi onneksi aurinkoisemmin. Meiltä lähti yhteensä 13 hevosta kisoihin, mutta sain silti jäädä kotiin liikuttamaan jäljelle jääneitä. Ihmettelin vähän, miten aikovat pärjätä tuollaisen hevoslauman kanssa vain yhden hoitajan voimin. Kesken lounastauon minut sitten hälytettiin kisapaikalle avuksi ja lounas syötiinkin sitten vasta illalla pitkän työpäivän jälkeen lähipizzeriassa. :-) Naureskeltiin Eveliinan kanssa sille, että joillain aloilla maksetaan jopa ylityökorvausta! Ja mietittiin myös ihan tosissamme, että miksei tätä alaa kosketa tessit tai muut. Pidetäänkö tätä sellaisena kutsumusammattina, jossa ei lasketa tunteja ja tehdään töitä vain rakkaudesta hevosiin? Näin kesätyöläisenä siedän kyllä työolot ja -tunnit, mutta jos kyseessä olisi oikea ammattini, vaatisin parempia etuja.

Alla kuvia lähimmästä kisapaikastamme Peelbergenistä, jonne on talliltamme matkaa vain muutama kilometri. Täällä olimme myös tänä viikonloppuna. Paikka on todella hieno: neljä isoa kenttää, lasitettu kahvila-katsomo kenttien välissä, maastoradat niin ratsukoille kuin valjakoillekin ja ravintola, josta on näkymä kaikkiin kolmeen maneesiin.

Mahtuu tähän elämään onneksi vähän muutakin kuin vain hevosia. Olemme käyneet tyttöjen kanssa shoppailemassa, syömässä ja terassilla Eindhovenissa, Venlossa, Sevenumissa ja Horstissa. Viimeisimpänä mainittu on lähikylämme, jossa vietettiin muutama viikko sitten Kermistä, joka on hollantilaisten vastine Tivolille. Kermikseen liittyy olennaisesti myös railakas juhliminen ja terasseilla bileet jatkuivat maanantai-iltanakin pitkälle yöhön.

Kermiksen karkkitarjonta

Äitienpäivälounas, valitettavasti ilman äitejä

❤:lla Emilia