Terveisiä Sak... siis Hollannista!

Tämän tekstin piti alunperin alkaa "Terveisiä Jettingen-Scheppahista, Saksasta!", mutta sen sijaan kerronkin nyt terveisiä Meterikistä, Hollannista! Saksalaiset työnantajat tekivät oharit ihan viime minuuteilla, mutta onneksi hevosenhoitajista on etenkin täällä Keski-Euroopan suunnalla jatkuvasti pulaa ja uusi paikka löytyi nopeasti. Työtarjouksia tuli yhteensä reilu 20 vain vuorokauden sisällä, joten valinnanvaraa riitti!  

Samassa rakennuksessa on talli, majoitustilat ja maneesi 

Tukholma-München-Düsseldorf -lentojen ja vajaan tunnin ajomatkan jälkeen saavuin lopulta uudelle työpaikalleni, Stal Tackenille. Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja nyt on vihdoin aikaa ja energiaa kirjata ylös viikon tapahtumia ja fiiliksiä. Ensinnäkin, huhhuh! Kun on vuoden ajan lähinnä näpytellyt läppäriä yliopistolla, kädet on rakoilla jo muutaman siivotun karsinan ja ratsastetun hevosen jälkeen. Pari aamua on pitänyt käynnistää buranan avulla, sen verran on lihaksia särkenyt.  

Normaalin päivän tehtäviin kuuluu hevosten ruokintaa, karsinoiden siivousta, hevosten valmistelemista ratsastajille, juoksuttamista, varusteiden putsaamista ja tietenkin ratsastamista. Tallissa on tällä hetkellä noin 18 Tackenin omaa hevosta, joita minä ja toinen hevosenhoitaja Eveliina hoidetaan. Sen lisäksi suomalaisella, saksalaisella sekä espanjalaisella esteratsastajalla on tallissa muutama hevonen.  

Nälkäiset hevoset hetki ennen ruokintaa

Vaikka olen toki etukäteen tiennyt jotain siitä, miten kilpahevoset varsinkin Keski-Euroopassa elävät, moni juttu täällä ihmetyttää. Esimerkiksi karsinoiden siivous. Karsinoita on siis noin 18, joista kaksi on purukarsinoita. Purukarsinat siivotaan päivittäin, mutta olkikarsinat vain kolme kertaa viikossa. Päivittäin lisätään vain uutta olkea vanhan päälle. Vertailun vuoksi, suomalaisen esteratsastajan hevosilla on myös olkikarsinat, jotka siivotaan kaksi kertaa päivässä eli 14 kertaa viikossa. Ammoniakki kirvelee silmiä kun alkaa kääntelemään olkipatjoja meidän hevosten karsinoissa.  

Moni muukin juttu esimerkiksi ruokinnassa, varusteissa, liikutuksessa, kisoissa ja yleisesti hevostenhoidossa vähän hämmentää, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Echo-juniori

Fiilis ekan viikon jälkeen on hyvä, työnantajat ovat mukavia ja ymmärtäväisiä, ja kämppikset kivoja. Hevosista olen ratsastanut tähän mennessä viidellä, yhdellä kokeneella maailmanennätyshevosella ja muutamalla nuorella. Touchi ei ole sentään vielä ihan hukassa, vaikka ratsastaminen on viimeaikoina ollut aika epäsäännöllistä. Yritän olla stressaamatta omista mokista liikaa, hevosurheilu on mulle kuitenkin vaan harrastus! Ja tällä kertaa mulla ei ole kauhean isoja saappaita täytettävänä, koska edellinen hoitajatyttö, nurmijärveläinen Susanna, oli kuulemma aika onneton eikä esimerkiksi oppinut kahdessa kuukaudessakaan siivoamaan olkikarsinaa ja kulki kolmen kilometrin matkan kauppaan mieluummin taksilla kuin pyörällä. 

Kaikki talot näyttää täällä samalta!

Sunnuntain vapaapäivä kului lähiseutuun tutustuessa, ihanasta kevätsäästä nauttien. Päivät kuluu nopeasti, taas on ilta eikä ajatus meinaa oikein enää kulkea. Taidan jättää tämän tekstin nyt tähän ja kertoa muun muassa kisapäivien kulusta ensi kerralla.

Kuvia on kertynyt puhelimeen vielä aika vähän, koska koko ajan on pitänyt olla niin skarppina ja menossa. Yritän napsia jotain vähän parempia kunhan saan vähän rutiinia päiviin. 

❤:lla Emilia