Thank you Australia!

Layla

Reilu 4 kuukautta sitten lähdin kotoa, tarkotuksena lentää Moskovan ja Hongkongin kautta Sydneyyn ja viettää noin puoli vuotta hevoshommissa. Rinkan ajattelin olevan vähän "turha", koska en ajatellut reissaavani kun korkeintaan tallilta toiselle. Mutta kuinkas kävikään... :-) Suunnitelmat muuttu jo ihan alkumetreillä, kun lento Moskovasta Hongkongiin oli peruttu. Se oli sellanen hyvä tulikoe heti alkuun, venäläiset virkailijat kun teki siitä harvinaisen turhauttavan kokemuksen...

Juniorit

Hevoshommia tein yhteensä pari kuukautta ja sinä aikana opin paljon. En ehkä niinkään ratsastuksellisesti, mutta paljon yleisesti hevosten käsittelystä. Pääsin työskentelemään haflingerien, ex-laukkahevosten, varsojen, nuorien, konkareiden ja ongelmahevosten kanssa. Paljon mielenkiintosia hevosia, mutta täytyy myöntää että omaa hevosta oli jatkuvasti kova ikävä. Se oli ehkä suurin syy, miksi halusin jotain muuta ajateltavaa kun vaan hevoset ja lokakuun lopussa vaihdoin muihin hommiin.

Vieraiden perheiden kotona asuminen ja työskenteleminen ei oo ehkä se kaikista ihanteellisin tilanne. Siinä pitää koittaa olla kaveri ja perheenjäsen oman pomon kanssa ja kun tarkkoja työaikoja ei ollu, piti olla kokoajan kuulolla ja valmiina auttamaan. Asuin työpaikallani, mutta onneks kyse oli sentään hevoshommista ja kummatkin perheet muisti jatkuvasti kiitellä hyvin tehdystä työstä.

Ihana Cleo

Asuin noi ensimmäiset pari kuukautta ihan keskellä-ei-mitään, jos parin päivän Sydney-lomaa ei lasketa, joten hostellielämä oli sen jälkeen tosi kivaa vaihtelua. Parisänky tosin vaihtu kerrossänkyyn ja fiinit illalliset nuudeleihin. Ja välillä oli vähän vaikeeta koittaa nukkua kun kämppikset yhtäkkiä päätti alottaa bileet. Ja välillä mietti, miten paljon niitä saksalaisia oikeen voi olla.

#operahouseselfie

Lighthouse, Byron

Mutta hetkeekään en tästä reissusta vaihtais pois! Näin Australiaa paljon enemmän mitä osasin odottaa, tutustuin mahtaviin ihmisiin ja aussikulttuuriin, opin paljon, niin hevosista kuin itestänikin ja elämästä ylipäätään, kuulin mielenkiintosia tarinoita ja sain hirveesti lisää itsevarmuutta selviämällä koko reissusta yksin! Samalla iski himo matkustaa lisää ja nähdä koko maailma. Onneks on vielä hyvin aikaa. :-)

 Long Island

Noosa Heads

Suomen talvipakkaset saa odottaa kuitenkin vielä hetken, koska kohta alkaa mun ja Miron seikkailu Balilla! 

Aamulla hyvästelin vähän haikein mielin Long Islandin, siitä tuli mulle jo melkeen koti tässä kuukauden aikana . :-) Sen jälkeen tähän päivään on mahtunu matkustamista moottoriveneellä, lautalla, bussilla ja junalla ja olo on sen mukanen. Ja tää tekstin viimeistelykin on vähän sen mukasta... :-D Edessä on vielä pitkä yö Brisbanen lentokentällä, ihan paras tapa viettää vikat aussihetket! Not. 

Toivottavasti päästään kuitenki molemmat perille hengissä ja ajallaan, ja onnistutaan vielä löytämään toisemme sieltä lentokentältä.

Maisemia Brisbanen hostellin katolta

Nomads Noosa

Noosa Heads

Palataan, toivottavasti vähän virkeempänä ja hyvien kuvien kera!

See ya Australia ❤

Long Island

Terveisiä Long Islandilta!

Päivät kuluu pelottavan nopeesti, enää vajaa kaks viikkoa Australiaa jäljellä! Justhan mä tulin, muistan vielä niin elävästi sen epätodellisen fiiliksen ja järkyttävän väsymyksen kun vihdoinki istuin junassa matkalla Sydneystä Tuggerahiin. Huikee reissu takana, mutta sitä voin fiilistellä parin viikon päästä sitten lisää, nyt pitää vielä keskittyä tähän hetkeen!

Yö Brisbanen kentällä meni kivuttomasti, nukuin ihmeen hyvin ja heräsin aamulla ihan tokkurassa. Siinä puoliunessa olin sitten lähettämässä rinkkaa koneeseen ilman että olin edes tehny lähtöselvitystä... Ei onneks tarvinnu kun vähän pidellä epätoivosena päätään ja komea lentokenttävirkailija tuli pelastamaan ja hoiti kaiken ennen kun ehdin edes tajuta. Nyt ainakin tiedän, että baggage drop ei ole sama kun check in...

Kun vihdoin pääsin Airlie Beachin satamaan hiukan epämääräisen pikkubussin kyydillä, oli kiva kuulla että sataman terminaalissa ei oo minkäänlaista säilytyspaikkaa matkatavaroille. Virkailija ei heltyny millään, vaikka ulkona oli vähintään +30 ja mulla kannettavaa reilu 26 kiloa... Ja kaupassa käynnin jälkeen vielä reilusti enemmän! Huh, se paluumatka oli ehkä pisin kilometri ikinä.

Pikkuperheen kanssa ostoksilla

Nyt on jo reilu kaks viikkoa Long Islandia takana. Meidän työporukka kutistu viime viikonloppuna melkeen puoleen, joten meno on nyt huomattavasti rauhaisampaa. :-D Työ on suhteellisen helppoa ja altaalla tulee vietettyä paljon aikaa, kerään nyt voimia kevään pääsykoeurakkaa varten!

 Airlie Beach

Staff area ja vähän surulliset joulukoristeet

Brisbane

Noosasta palasin vielä takas Brisbaneen, koska ennen Byronin potkuja ehin varata marraskuun vikalle viikolle hostellin täältä. Eikä siinä mitään, tykkään näistä suurkaupungeista. Kun ympärillä on jatkuvasti elämää, liikennettä, valoja ja ihmisvilinää, ei oo yhtään orpo olo. Ei edes kello neljä aamuyöllä hostellille harhaillessa. Sydneyssä en kokenu olevani eksyksissä oikestaan ollenkaan, Brisbane tuntuu huomattavasti monimutkasemmalta kaupungilta... Kaivan kartan esiin aina vasta siinä vaiheessa, kun tajuan olevani ihan hukassa, joten ylimääräsiä kilometrejä on kertyny ihan kohtuullisesti! Ja tulipahan kierrettyä kaikki Brisbanen hämärimmätkin syrjäkadut (ei oikeesti, älä pelkää äiti :-) 

Oon kävelly ympäri Australian metsiä niska kenossa ja yrittäny bongata niitä koalia (Koaloita? Vai koaloja?), turhaan. Nyt luovutin ja otin bussin Lone Pine Koala Sanctuaryyn, joka on ilmeisesti Australian isoin koalamesta. Sydän suli, ne otukset oli niiin sulosia!

Varasin tietenki halvimman huoneen minkä kaupungista löysin. Sänky natisi uhkaavasti ja sen pohjassa oli iso aukko, piti nukkua varovaisesti! Huoneessa oli jatkuvasti aika mielenkiintonen tuoksu, kun pari kämppistä poltti pilveä ja tupakkaa ja suihkutti reilusti ilmanraikastinta päälle. Mutta tää oli taas näitä kivoja hostelleja, missä kaikki moikkaa ja kyselee kuulumisia. :-) 

Rakastan näitä Brisbanen valoja iltasin! Harmi kun samaa tunnelmaa ei oikeen saa näihin kuviin...

Australian sää on arvaamaton. Olin bussissa tulossa Lone Pinelta, aurinko paisto ja kaikki hyvin. Ei kuitenkaan menny ku muutama minuutti ja yhtäkkiä koko kaupunki hävis johonki ukkospilven keskelle. Ehdittiin juosta bussista jonkun toimiston eteiseen, kun taivas repes ja alkoi ehkä kovin myrsky mitä oon ikinä nähnyt. Oli aika vaikuttavaa!

Koska oon köyhä reppureissaaja, päätin viettää ens yön Brisbanen lentokentällä. Hirveetä säästöä en tietenkään tee jos joku ryöstää mut siellä yöllä, mutta toivon parasta! Tää maa vaikuttaa kyllä niin turvalliselta paikalta, eihän täällä kukaan tee mitään pahaa. Hehhe, niin varmaan... Aamulla lähtee lento Whitsundays Coastille ja samalla starttaa vika Aussi-kuukausi!
Ajatus tulevasta matkanteosta Whitsundaysille uuvuttaa jo valmiiks... Rinkan ja "käsimatkatavaroiden" lisäks jollain lihaksilla pitäis jaksaa kantaa vielä melkeen neljän viikon ruuat, koska maissa kaupat on huomattavasti halvempia kun siellä saaressa. Huhhuh. Ne maisemat saa sit luvan olla vähintään niin upeet, mitä kaikki on hokenu!
Palataan, jos pääsen ehjänä perille! :-)

Vain elämää

Tällä mun reissulla aika harva juttu on tähän mennessä menny suunnitelman mukaan ja sehän on tietenki ihan parasta! Suunnitelmissa siis oli viettää Byronin hostellissa muutama yö ja sen jälkeen tehä muutama viikko puutarhatöitä Byronin lähellä Crabbes Creekillä. Hostellissa vietin aikaa niin ku olin suunnitelluki, tosin kaikkien kehuma Byron oli mulle vähän pettymys.

Joillain ihmisillä tuntu nousseen Byronin maine vähän päähän eikä tunnelma ollu yhtään niin lämminhenkinen, mihin oon täällä Ausseissa ehtiny jo tottua. Ranta oli hieno ja meno tosi hippi, mutta kaupunki ei kyllä päässy top kymppiin. Ei ehkä edes top kahteenkymppiin, koska sen jälkeen kun Crabbes Creekin hostit heitti mut pihalle vaan muutaman työpäivän jälkeen, kirosin byronilaiset alimpaan helvettiin ja lähdin aika kiukkusena kohti Brisbanea.

Australian itäisimmässä pisteessä!

Hostpariskunta oli vähän erikoinen. Wifiä ei esimerkiks ollu, koska se on epäterveellinen keholle eikä sisälle päässy, ellei ensin käynyt pihalla suihkussa. Ja ne oli täysin vegejä, mutta se nyt ei tietenkään oo niin erikoista. Harvoin oon kuitenkaan nähny jääkaappia aivan täynnä hedelmiä! No mutta mun visiitti jäi kuitenkin aika lyhyeks, kun lauantaiaamuna hostit ilmotti lähtevänsä Sydneyyn ja tarjoutu viemään mut joko Byroniin tai bussipysäkille. Ei tarvinnu kauaa miettiä kumpi mieluummin...

Byron on varmaan hauska paikka jos päätyy oikeeseen paikkaan oikeeseen aikaan, mulla kävi ehkä vähän huono tuuri. Mä viihdyin siellä kaikkien haukkumassa Coffs Harbourissa paljon paremmin. :-)

 Noi märät heinäpaalit ei ollu kaikista kevyimpiä yksin kantaa!

Crabbes Creekin aamupalassa ei ollu valittamista, mun aamupuuro hostelleissa on aina vähän aneemisemman näkönen. Kahvin vaihtuminen minttuteehen oli kuitenkin iso miinus.

Brisbanesta jäi parin päivän perusteella hyvä kuva, lyöttäydyin heti ruotsalaistytön messiin ja parin sadan metrin matkalla hostellille meille ehittiin tarjota apua neljästi! Käytiin lautta-ajelulla ja harhailtiin ympäri kaupunkia, jalat rakoilla uusista varvastossuista... En enää kehdannu käyttää mun vanhoja, Sydneyn hostellista saatuja, koska ne sai mut näyttämään lähinnä kodittomalta.

Sää Brisbanessa oli kuuma ja kostea, eikä hostellin ilmastointi ollu se kaikista tehokkain. Keittiö oli verrattavissa huonoon saunaan ja meidän huoneen ilmastointilaite tiputteli jatkuvasti vettä mun sänkyyn. Mutta noi nyt on toissijasia juttuja sillon ku seura on hyvää. :-)

Tän hetkinen lokaatio on Noosa Heads! Paljon valkosta hiekkaa, turkoosia vettä ja saksalaisia. Eikä tietenkään vielä yhtään kuvaa tällä tabletilla, ainoastaan kamerassa josta niiden saaminen tänne blogiin asti ei onnistu... Mutta ehkä niitäki vielä saadaan!

G'day!

Hengissä yhä!

Pitää tulla päivittelemään kuulumisia ettei kukaan vaan luule mun antaneen periks tän blogin suhteen! 

Tän hetkinen sijainti on edelleen Coffs Harbour , mutta lauantaina pakkaan kamat kasaan ja suuntaan vihdoinki sinne kaikkien kehumaan Byroniin, yeah.

Kuvituksena on tänään paljon erilaisia puita, olkaa hyvä! Tiistaina mun oli tarkotus löytää Coffs Harbour Plaza, laitoin sen Google mapsiin ja matkaa piti olla vaan reilu kilometri. En kuitenkaan tajunnu kattoa, miten päin karttaa olis pitäny pitää ja päädyin aikalailla vastakkaiseen suuntaan. No ei se mitään, löysin Botanic Gardenin!

Hostellielämä on ollu rentoa, pari tuntia töitä päivässä ei riitä pilaamaan lomafiilistä. Ollaan katottu paaaljon leffoja ja oon ihan koukuttunu Breaking Badiin, toisin sanoen oon siis opiskellu englantia ahkerasti ;-) Yhen mielestä mun aksentti kuulostaa portugalilta, toinen luuli mun olevan Saksasta ja mun uus siivoojapari oli varma että oon ranskalainen.

Pääsin vihdoin tutustumaan Australian yöelämään! Päivällä katottiin drag queen -esityksiä Coffs Coast -festareilla ja illalla naapuri tarjos hostellietkoilla margaritoja. Hauskaa oli, ainakin kuvien perusteella!

Tiistaina oli Melbourne Cup, isot laukkakisat siis. Tyydyin kattoo kisoja hetken screeniltä, mut ei se ollu kauheen viihdyttävää katottavaa... Edellisessä duunissa pääsin näkemään miten huonossa kunnossa osa ex-laukkahevosista on enkä ihmettele yhtään, meno radalla oli aika rajun näköstä.

Vielä pari päivää moppausta ja lauantaina sit aamuvarhasella reilun 4 tunnin bussimatka Byron Bayhin, palataan!

Elämä on rantaloma

Terveisiä Coffs Harbourista! Hevoset jäi nyt taakse ja tulin tänne jatkamaan kesällä alkanutta, hirveessä nousukiidossa ollutta uraa siivoojana. Teen hostellissa pari tuntia töitä päivässä ja palkaks asun ilmaseks. ISSin kesäduunin jälkeen tää sujuu ihan vasemmalla kädellä ja puoliunessa! Työpari tosin sai potkut tänään, ihan niin rennosti ei pidä ottaa... :-D 

Nyt oon vihdoin päässy sisään tähän todelliseen backpacker-elämään, tää on aika koukuttavaa! Päivät kuluu siivoillessa, aurinkoa ottaessa, nuudeleita syödessä, Breaking Badia kattoessa, hengaillessa... :-) Ehkä elämäni huolettominta aikaa!

Osa pitää mua suhteellisen hulluna, kun oon tän ikäsenä lähteny yksin reissaamaan!

Englantilaista kämppistä alko säälittää mun nuudelimenu ja lahjotti mulle ison naudanlihapihvin :-) Toinen taas oli ilmeisesti sitä mieltä, että syön liian epäterveellisesti ja anto kaikki loput porkkanansa ja parsakaalinsa.

Mitään järkevää sanottavaa ei taida olla, palataan kun jotain mainitsemisen arvosta tapahtuu!