What's up

Uupunut mutta hengissä! Ratsastanu oon lähes päivittäin, sen lisäks ruokin, satuloin, pesen, juoksutan ja pyydystän laitumelta. Pari kertaa oon ollu 4-vuotiaiden selässä, toinen on ollu superkiltti ja toinen ihan aasi, kuuma tulee mutta opinpahan taas jotain uutta! 

Hevosia kohdellaan tässä paikassa mun mielestä suht "rajusti", mutta kuitenki reilusti. Niitä komennetaan kovaa mutta palkitaan heti oikeesta reaktiosta. Mun host on osittain saksalainen ja on ollu Saksassa hevoshommissa, joten se ehkä selittää osan metodeista! Vanhemmista hevosista huomaa, että ne kunnioittaa ihmistä ja esimerkiks odottaa hiljaa paikoillaan kun niitä pesee tai satuloi. 

Tänään mun eläinrakkaaseen sydämeen vähän sattu kattoa, kun vetopaniikkisia hevosia sidottiin tolppaan kiinnitettyyn autonrenkaaseen. Riimun lisäks niille laitettiin kaulaan levee nahkanen "kaulapanta", jotta kovin paine keskitty kaulan yläosaan eikä heti korvien taakse. Iso musta ex-laukkahevonen oli ensimmäinen uhri, ja se meni ihan totaaliseen paniikkiin, ei ollu kaunista katottavaa... Se hyppi pystyyn, kävi kyljellään, istu, riuhto, potki ja sai kaulapannasta aika hyvät naarmut. 

Välillä on saanu lomaa hevoshommista ja päässy rannalle, parasta ❤

Vaikka tällanen parisänky on aika ihana, on silti vähän ikävä omaa sänkyä. Ja piikkimattoa! Ja omaa läppäriä. Ja tietenki oikeeta ruisleipää. Ja mummin tekemiä lettuja ❤ Ja kaikkia muita pikkujuttuja, joita ei edes muista ennen kun ne puuttuu.

Mun väsynyt pää ei tähän hätään keksi muuta kirjotettavaa, mutta kohta taas maisemat vaihtuu niin on uutta kerrottavaa, palataan!