Sunnuntaina pakattiin ponit autoon epäinhimillisen aikasin (kello soi 3.30...) ja lähettiin ajamaan kisapaikalle Camdeniin. Meiän hostilla on ilmeisen surkee suuntavaisto ja heitettiin ties kuinka monta u-käännöstä, vaikka gps oli päällä ja kisapaikkakin kuulemma ihan tuttu. Ihmeen ketterästi jeeppi+traileri yhdistelmä kuitenkin käänty ja kolmen tunnin ajelun jälkeen päästiin perille ja vielä aika hyvin aikataulussa.
Oltiin käytetty koko edellinen viikko ponien puunaamiseen ja raukat joutu hikoilemaan loimet päällä ja hännät kangaspussiin pakattuna koko viikon. Mun ponin häntä oli kisapaikallakin vielä vähän liila lauantain vaalennusyrityksen jäljiltä... Mutta panostus kannatti, saatiin jatkuvasti "Omg so cute I want one!!" -kommentteja ja ihailevia huokauksia kuuluu ympäriltä. Omaan ulkoasuuni en ollu kovin tyytyväinen, host oli antanu meille kisatakit ja -paidat ja kermanväriset housut, kaikki aika kulahtaneita ja muutamaa kokoo liian isoja. Host kuitenki vakuutti, että kilpailuasu on pakollinen. Just joo, kisapaikalla joka puolella porukka ratsasti tummat housut jalassa kivoissa HV Polon ja Kigslandin t-paidoissa... :-)
Meiän luokka oli hunter trials 80cm-tasolla, eli kenttäkilpailu ilman kouluosuutta. Käytiin kävelemässä suht simppeli rataesteosuus ja haettiin sit ponit traikun kyljestä, mihin ne oli sidoittuina naruriimut päässä. Aika lunkeja tyyppejä :-D Rataesteet ei mun osalta menny ihan putkeen, poni oli ihme vätys vaikka kotona se yleensä vei mua pitkin nurmikenttiä hirveetä vauhtii. Pari puomia tuli siis mukaan, takajalat oli niin sanotusti tallissa ja poni rymisti esteille turpa melkeen maata viistäen... Siltä se ainaki tuntu :-D Noh, sen jälkeen leuka rintaan ja ripeesti kohti uusia pettymyksiä, eli maastoradalle. Käytiin kävelemässä parin kilsan mittanen rata läpi ja vitsi kun olis ollu oma heppa mukana, niin paljon kaikkia hienoja ja houkuttelevan näkösiä esteitä!
Oli niin hauskaa pitkästä aikaa pyöriä lähtökarsinassa ja kuunnella lähtölaskentaa, aina yhtä jännää! Poni selvis hengissä maaliin asti, katsojat vähän naureskeli ku se puuskutti mäkee ylös. Nää oli harjotuskisat ja meno oli tosi rentoa, osa ratsastajista kyseli katsojilta neuvoa minne suuntaan seuraavaks pitäis ratsastaa :-D
Meiän luokka oli hunter trials 80cm-tasolla, eli kenttäkilpailu ilman kouluosuutta. Käytiin kävelemässä suht simppeli rataesteosuus ja haettiin sit ponit traikun kyljestä, mihin ne oli sidoittuina naruriimut päässä. Aika lunkeja tyyppejä :-D Rataesteet ei mun osalta menny ihan putkeen, poni oli ihme vätys vaikka kotona se yleensä vei mua pitkin nurmikenttiä hirveetä vauhtii. Pari puomia tuli siis mukaan, takajalat oli niin sanotusti tallissa ja poni rymisti esteille turpa melkeen maata viistäen... Siltä se ainaki tuntu :-D Noh, sen jälkeen leuka rintaan ja ripeesti kohti uusia pettymyksiä, eli maastoradalle. Käytiin kävelemässä parin kilsan mittanen rata läpi ja vitsi kun olis ollu oma heppa mukana, niin paljon kaikkia hienoja ja houkuttelevan näkösiä esteitä!
Oli niin hauskaa pitkästä aikaa pyöriä lähtökarsinassa ja kuunnella lähtölaskentaa, aina yhtä jännää! Poni selvis hengissä maaliin asti, katsojat vähän naureskeli ku se puuskutti mäkee ylös. Nää oli harjotuskisat ja meno oli tosi rentoa, osa ratsastajista kyseli katsojilta neuvoa minne suuntaan seuraavaks pitäis ratsastaa :-D
Vaikka haflingerit tietenkin on tosi kivoja ja söpöjä ja nää kisat oli hauska kokemus, sain mä noista poneista aikalailla tarpeekseni tässä vajaassa neljässä viikossa ja tällä hetkellä oonkin jo Sydneyssä! Alkuperäsen suunnitelman mukaan mun piti olla tuolla ranchilla vielä marraskuun puoleenväliin asti, mutta koska onnistuin olemaan suht hyvä tarinankertoja ja näyttelijä, pääsin jatkamaan reissua jo nyt. Mahtavaa!
Hauska ja hyvä kokemus! Saithan sä tähänkin kauteen maastokisat.
VastaaPoista